Siirry pääsisältöön

Onko kohtuutonta vaatia?

 

Tarvitsemme ammattilaisia, kun kohtaamme henkilökohtaisen elämämme tärkeimpiä ja merkityksellisempiä asioita. Tarvitsemme ammattilaisia turvaamaan terveyttä ja hyvinvointia, saattamaan uutta elämää alkuun, hoitamaan sairautta ja tukemaan silloin, kun itse ei jaksa. Tarvitsemme ammattilaisia auttamaan kriisin kohdatessa, kuoleman saapuessa…

Tarvitsemme ammattilaisia kasvatuksessa, ohjaamisessa, opastamisessa. Tarvitsemme ammattilaisia kuntoutuksessa, työkyvyn ylläpitämisessä ja tukemisessa. Tarvitsemme ammattilaisia toimintakyvyn heiketessä, vammautuessa, vanhetessa…

Sote-alan ammattilaiset ovat korkeasti koulutettuja, vahvan ammatti-identiteetin omaavia, sitoutuneita, rautaisia ammattilaisia. Työ vaatii jatkuvaa kehittämistä, kouluttautumista, uuden oppimista. Työ vaatii yhteistyötaitoja, vuorovaikutusta, empatiakykyä. Työ vaatii erittäin paljon erityisosaamista, tehokkuutta ja kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin.

Työelämässä vaatimukset ovat nousseet koko ajan korkeammalle. Pitää kyetä tekemään enemmän, tehokkaammin, joustavammin ja nopeammin.  Tämä yhtälö ei toimi, kun työskennellään ihmisten kanssa. Ihmisiä ei voi laittaa muottiin ja hoitaa liukuhihnalla.

Pakkotahtinen työskentely ja jatkuva tunne siitä, ettei pysty tekemään työtään riittävän hyvin, heikentää työssä jaksamista. Lisävelvoitteet ja vaatimukset ilman vastavuoroista joustamista ovat vieneet jaksamisen äärirajoille. Nyt näyttää pahasti siltä, että ollaan tilanteessa, jossa väsymys ja uupumus ovat katkaisseet kamelin selän. Enää ei jakseta, vaikka työ itsessään on parasta, mitä voi kuvitella.

 Pakosta tulee mieleen, kuka minua auttaa, kun sitä tarvitsen? Kuka minua hoitaa, jos sairastun? Kuka minua hoitaa, kun tulen vanhaksi?  Minä toivon, että se ihminen on työhönsä sitoutunut, osaava, hyvinvoiva ja koulutettu ammattihenkilö.

Onko siis kohtuutonta vaatia sote-alan ammattilaisille parempaa palkkaa? Onko kohtuutonta vaatia riittävää resurssia, joka perustuu yksikön kuormitukseen, hoitoisuuteen ja laatuun, ei lain mukaiseen minimiin?  Onko kohtuutonta vaatia parannuksia työoloihin, mahdollisuutta vaikuttaa työvuorosuunnitteluun ja itsensä kehittämiseen, menestymiseen?

Onko kohtuutonta vaatia, että tämä todellisuus viimeinkin nähtäisiin siten, kuin se on?

Onko kohtuutonta vaatia, että epäkohdat korjataan niin nopeasti, kuin mahdollista?

Minun mielestäni ei ole. Nyt on korkea aika pysähtyä, todeta tilanne, ja lähteä parantamaan tilannetta pala kerrallaan. Sote-alan vetovoima on saatava korjattua, ja pidettävä osaajista kiinni. Yksin siihen ei pysty kukaan, tähän projektiin tarvitaan mukaan koko yhteiskunta.

-Kristiina Riekki, päätoiminen luottamusmies, Tehy PPSHP

Tutustu Tehy PPSHP valtuustovaaliehdokkaisiin osoitteessa https://tehyppshp.fi/tehyvaalit - äänestämällä 21.4. mennessä osallistut arvontaankin, huippupalkintoja! Äänestä pohjoista voimaa valtuustoon!

 

 

 

 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nykyisyydestä kohti tulevaisuutta

Työsopimuksella myymme työnantajalle aikaamme ja osaamistamme vastiketta vastaan. Venymisestä ja joustamisesta ei siinä kaupassa ole sovittu. Kevään ja alkukesän aikana käytiin työehtosopimusneuvotteluita ja niitä joiltain osin vauhditettiin ylityö - ja vuoronvaihtokielloin. Mm. valmiuslain säädösten voimassa olon vuoksi tätä käytettiin marginaalisesti ja hetkellisesti. Joustaminen keskeytettiin pieneksi ajaksi mutta ongelmat alkoivat kasautua ilman isompia viiveitä. Tästä on helppo muodostaa se johtopäätös, että palveluntuotanto terveydenhuollossa pysyy pystyssä pitkälti pienipalkkaisten työntekijöiden joustamisen ja työajoista tinkimisen avulla.  Tehy PPSHP on vuosien aikana ollut edistämässä paikallista sopimista liittyen joustamiseen. Meillä on käytössä lisätyö ja tuottavan toiminnan malli, sisäisen keikkailunmalli, hälytysraha malli ja varallaolo malli , jotka kaikki poikkeavat kokonaan tai merkittävästi siitä, mihin työehtosopimus antaa mahdollisuuden.   Työntekijällä on mahdolli

Kuka hoitaa ja missä hoidetaan Pohjois-Pohjanmaan alueen hoitoa tarvitsevat tulevana kesänä?

Kunnat ja kuntayhtymät vastaavat siitä, että ihmiset saavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen palvelut, kun niitä tarvitsevat. Kyseisten toimintojen henkilöstöllä on vakava huoli siitä, miten tämä saadaan toteutettua tulevana kesänä. Tilanne vaikuttaa huolestuttavalta siksi, että henkilöstön lakisääteiset kesälomat lähestyvät ja ammattilaisten rekrytointi on vaikeutunut. Kulunut vuosi on ollut sote-palveluissa ja varhaiskasvatuksessa haastava. Työkuormaa on lisännyt koronatyö, jota tehdään oman perustehtävän ohella: koronaan sairastuneiden hoitoon valmistautuminen, jäljitystyö, testaaminen, rokottamiset ja niiden järjestelyt. Huoli on hoitovelasta, joka on syntynyt, kun sote-palveluihin ei hakeuduta ja tai sitä ei ole saatavilla rajoituksien takia . On jouduttu siirtämään omia lakisääteisiä työtehtäviä, jotta saadaan hoidettua koronan myötä tulleet lisätyöt . Tämä tilanne, joka edelleen jatkuu, ajaa henkilöstön yhä tiukemmalle jo ennestään resurssipulasta kärsiv

Vetovoimasta pitovoimaan

Marraskuun pimeyteen on ehkä vihdoin luvassa edes vähän valoa lumen muodossa. Ainakin omassa mielessä se heti muodostuu positiiviseksi signaaliksi ja antaa voimaa jaksaa siihen asti, kun aurinko taas valollaan alkaa meitä helliä. Tämä poikkeuksellinen vuosi on kohta kahlattu ja opittu paljon uutta, muokattu vanhaa ja selvitty. Se on vaatinut jollain tasolla veronsa, mutta tärkeintä on muistaa, että yhdessä olemme enemmän. Aktiivisesti asioita esiin nostamalla ja niihin yhteistuumin ratkaisuja etsien pääsemme määränpäähän, oli se sitten mikä milloinkin. Julkisuudessa puhutaan nyt paljon terveydenhuollon henkilöstön tarpeellisuudesta ja saatavuudesta. Tätä asiaa on toitotettu useamman vuoden ajan ja nyt se sitten realisoituu myös meillä. Lääkkeet sen hoitamiseen ovat kovin vähäiset tällä hetkellä. Siitäkin syystä meidän on uusittava ajattelua vetovoiman suunnasta myös pitovoimaan. Vetovoimainen työpaikka ja osaava henkilöstö - elämäsi työpaikka.  Tämä on juurikin näin. Mihin meidän elämä