Tämä vuosi pakettiin: Huh, huh!

Pultti on voimavara.

Kerron ensimmäisenä asian, jonka me kaikki jo tiedämme. Tämä vuosi on ollut varsin erikoinen. Yritän välttää eniten työssäni kuultuja termejä kamala, uuvuttava, kuormittava, sekava, raskas, epäoikeudenmukainen…

Erikoisen siitä ovat tehneet varsin monet yhtä aikaa kuormittaneet asiat: korona, työtaistelu, Ukrainan sota, energiakriisi, hintojen nousu, kiihtyvä työvoimapula sekä organisaatiouudistuksemme sairaanhoitopiirissä. Loppuvuodesta turvattomuus alkoi jopa lisääntyä. Tietotulva uudistuksista liittyen hyvinvointialueelle siirtymisestä, palkanmaksun onnistumisesta sekä oman työpaikan tilanteesta huolestuttavat meitä kaikkia, toki eri asteisena.

Olen havainnut, että osalla meistä on valtava kiire ottaa tilanne heti hallintaan ensimmäisen uuden sähköpostin tai intran tiedotteen kilahtaessa näkyviin. Se ei oikeasti ole kenellekään mahdollista. Varsinkin kun meillä itse kullakin on suoritettavana ensisijaisesti se ikioma perustehtävämme. Mutta kun suurin osa meistä tällä alalla työskentelevistä haluaa osata ja olla koko ajan täysin varma, siitä että asiat ovat hallinnassa, oikein ja virheettömästi. Nyt kannattaisi ahdistusta välttääkseen harjoitella sietämään tietämättömyyttä, epävarmuutta ja keskeneräisyyttä.

Olen miettinyt, mikä on itselle turvallisin keino pitää pää pinnalla. Jos sallitte, niin kerron omani. Ne ovat varsin ristiriitaisia keinoja, jos ajattelee sekä välttelyä, että uteliaisuutta ja tiedon janoa. Olen varsin altis ajattelemaan ”miettiköön hevonen, hevosella on isompi pää”. Toisaalta uutisfriikkinä luen aamun lehteä ainakin puoli tuntia, hyökkään työnantajan intraan heti kun vaan ehdin ja illalla katson vähintään kolmet uutiset televisiosta sekä selailen uutisklippejä netistä. Liekö tuo oikein viisasta? Lohduttaa, että minulla on kohtalotovereita.

Työsuojeluvaltuutetun työssä nuo kuormittavat asiat tulevat tietysti varsin korostetusti esiin. Riskin arvioinnissa, puheeksiotoissa, työpaikkakokouksissa sekä työte
rveysneuvotteluissa työpaikkojen ihmissuhdekuormitus, tiedon hallinta, kiire ja vaihtuvat työjärjestelyt ovat arkipäivää. Keinojen löytäminen asioiden korjaamiseksi voi olla varsin haastavaa. Onko muuten niin, ettei nykyisin enää mistään asiasta saa sanoa, että se on yksinkertaisesti vaikeaa. Toisaalta kannattaisi suhtauta niin, että kuormittaville asioille voidaan aina tehdä jotakin. Hankalia töitä ja asioita ei vaan koskaan pitäisi suunnitella ja tehdä yksin. Se on vaarallista. Yhteisöllisyys on se vielä vajaakäytetty voimavara. Suomeksi sanottuna meidän täytyy oppia puhumaan toistemme kanssa hankalaistakin asioista. Vaikenemalla ja yksin ne eivät itsestään korjaannu. On myös hyvä tunnistaa oma haavoittuvuutensa ja oppia luottaen jakamaan ajatuksiaan siitäkin. Kaikki me olemme ihmisinä vajavaisia ja meillä on mahdollisuus kehittyä ja oppia jatkuvasti.  Ei voi hallita kaikkea yksin. Hienommin sanottuna se on moniäänisen dialogin lisäämistä. Tosin yltiöpäinen sosiaalisuuskin kuormittaa.

Uteliaana uuteen vuoteen!

-Aira Lievetmursu, työsuojeluvaltuutettu

22.12.2022