Tahton tassusta

Hei, olen Tatu Oulusta. Olen työskennellyt nyt nelisen vuotta kliinisen hoitotyön asiantuntijana PPSHP:ssa, vastuualueena perioperatiivinen hoitotyö. Sitä ennen olen työskennellyt anestesiahoitajana halki Suomen kymmenkunta vuotta. Kun pandemian myötä tuli rajoituksia kokoontumisiin ja työnantajani alkoi turvaamaan toimillaan koronapotilaiden hoitoa, yleensä niin täysi kalenterini tyhjeni täysin. Kaikki kehittämistoiminta, missä olin osallisena meni määrittämättömälle tauolle. Kaikki hankkeet ja pienistä suuriin menivät takaisin pöytälaatikkoon. Kävimme ylihoitajani kanssa kuukausipalaverissamme joitain eri vaihtoehtoja läpi, jonka jälkeen hän määräsi minut pikaperehtymään tehohoitoon. Minulla on hämäriä muistikuvia, että olen ollut eri sairaalan ihan erilaisella teholla yli kymmenen vuotta sitten työkierrossa yhden vuoden. Näin ollen minulla on määritelty olevan ”tehokokemusta”. Teholle siirrettiin leikkausosastoilta ja vuodeosastoilta noin 80 sairaanhoitajaa ja muutama lääkintä

Me työsuojeluvaltuutetut teimme ensimmäisen tiedotteemme työsuojeluyhdyshenkilöille ja esimiehille kolmisen viikkoa sitten. Peruimme tavanomaiset tapaamisemme ja käyntimme yksiköissä ja tiedotimme saavutettavuudestamme puhelimitse, sähköpostitse sekä etäyhteyksin. Pyysimme aktiivista HaiPro-työturvallisuusilmoitusten tekoa. Alussa, sairaanhoitopiirin valmistautuessa uudenlaiseen tilanteeseen, tietoomme alkoi tulla huolta muuttuvista työtehtävistä, mikä aiheutti hyvinkin yksilöllistä henkistä kuormitusta. Myöskin epäilyt biologisista altistumisista alkoivat lisääntyä. Jo alussa päätimme tilastoida koronaan liittyvät HaiPro-ilmoitukset erikseen, jotta kokonaiskuva tilanteesta pysyisi paremmin hallussamme. Nyt järjestelmään on lisätty COVID19-täppi. Olemme lähestyneet työnantajaa muistuttaen yhteistoiminnan tärkeydestä huomattuamme, ettei tieto strategisesta suunnittelusta välittynyt meille tarpeeksi emmekä juurikaan olleet mukana valmisteluissa. Saimme toki kutsun laajennettuun pä