Tahton tassusta

Hallituksen tiedotustilaisuus ei tuonut paljon lohtua. Valmiuslaki jatkuu toistaiseksi - ilman minkäänlaista määräaikaa? Tuntuu kohtuuttomalta, kun samaan aikaan kerrotaan, että koronaepidemia on hallinnassa ja yhteiskunnan toimintoja voidaan ruveta normalisoimaan. Tekohengitystä annetaan kyllä yrityksille, mutta hoitajille sitä ei heru millään. Ravien kohtalokin kiinnosti enemmän toimittajia kuin hoitajien asia. Terveydenhuollon ammattilaisille valmiuslain asetukset tarkoittavat peruttuja ja pätkittyjä lomia, epävarmuutta ja joustamista joustamisen perään, vaikeutta työsopimusten irtisanomiseen. Näitä edellä mainittuja asioita työnantajat käyttävät surutta hyväkseen tällä hetkellä, vaikka suurin osa terveydenhuollon henkilöstöstä ei ole edes tekemisissä koronan kanssa. Eivätkö perusoikeudet koske myös hoitajia? Jos sen nojalla avataan koulutkin, että lastenoikeudet ja perusoikeudet toteutuvat. Ihmettelen.

Karua oli Tehyn valtuutettuna kuunnella valtakunnansovittelijan antamaa sovinto…

Hei, olen Tatu Oulusta. Olen työskennellyt nyt nelisen vuotta kliinisen hoitotyön asiantuntijana PPSHP:ssa, vastuualueena perioperatiivinen hoitotyö. Sitä ennen olen työskennellyt anestesiahoitajana halki Suomen kymmenkunta vuotta. Kun pandemian myötä tuli rajoituksia kokoontumisiin ja työnantajani alkoi turvaamaan toimillaan koronapotilaiden hoitoa, yleensä niin täysi kalenterini tyhjeni täysin. Kaikki kehittämistoiminta, missä olin osallisena meni määrittämättömälle tauolle. Kaikki hankkeet ja pienistä suuriin menivät takaisin pöytälaatikkoon. Kävimme ylihoitajani kanssa kuukausipalaverissamme joitain eri vaihtoehtoja läpi, jonka jälkeen hän määräsi minut pikaperehtymään tehohoitoon.
Minulla on hämäriä muistikuvia, että olen ollut eri sairaalan ihan erilaisella teholla yli kymmenen vuotta sitten työkierrossa yhden vuoden. Näin ollen minulla on määritelty olevan ”tehokokemusta”. Teholle siirrettiin leikkausosastoilta ja vuodeosastoilta noin 80 sairaanhoitajaa ja muutama lääkintävahtim…

Me työsuojeluvaltuutetut teimme ensimmäisen tiedotteemme työsuojeluyhdyshenkilöille ja esimiehille kolmisen viikkoa sitten. Peruimme tavanomaiset tapaamisemme ja käyntimme yksiköissä ja tiedotimme saavutettavuudestamme puhelimitse, sähköpostitse sekä etäyhteyksin. Pyysimme aktiivista HaiPro-työturvallisuusilmoitusten tekoa.
Alussa, sairaanhoitopiirin valmistautuessa uudenlaiseen tilanteeseen, tietoomme alkoi tulla huolta muuttuvista työtehtävistä, mikä aiheutti hyvinkin yksilöllistä henkistä kuormitusta. Myöskin epäilyt biologisista altistumisista alkoivat lisääntyä. Jo alussa päätimme tilastoida koronaan liittyvät HaiPro-ilmoitukset erikseen, jotta kokonaiskuva tilanteesta pysyisi paremmin hallussamme. Nyt järjestelmään on lisätty COVID19-täppi.

Olemme lähestyneet työnantajaa muistuttaen yhteistoiminnan tärkeydestä huomattuamme, ettei tieto strategisesta suunnittelusta välittynyt meille tarpeeksi emmekä juurikaan olleet mukana valmisteluissa. Saimme toki kutsun laajennettuun pääluottam…

Metrin väli kassajonossa, minä pidän sen mutta reilu 60-vuotias rouva pakenee kuitenkin kauemmas. Laittaa käsineen suunsa eteen. Pelkää. Tartuntaa. Koronaa. Kuolemaa.
Ohjeistan nuoret aikuiseni pysymään kotona, kunnioittamaan elämää ja välttämään koronaa. Pidän pienimmät kotona. Turvassa. Vaikka kotikoulu raastaa hermoja. Ehkä kaikilla? Kaverisuhteet tauolla, yhtä äkkiä virtuaalimaailma ei olekaan vihollinen vaan hengenpelastaja. Ennen aamuvuoroani luen kuinka kuntatyönantajat paheksuvat ahneuttani, etujani valvoja järjestö on tuonut esille ajatuksen, jossa koronaa vastaan käyvien hoitajien tulisi saada terveytensä kauppaamisesta 220 euroa palkanlisää poikkeuslain voimassaoloajan. Röyhkeää, kamalaa. Kyllä pitäisi mennä rinta rottingilla, vaarantaa niin oma kuin läheistensäkin terveys. Varautua töihin tauotta, polttaa lomansa ja unohtaa työajat. Ei mahdollisuutta etätöihin, ei valmiuksia suojautua. Oireileva potilas eristetään. Testataan. Ennen sitä hän on voinut pyöriä terveydenhuollon r…

There is no alternative! Tätä useasti hoetaan eikä suostuta ajattelemaan boxin ulkopuolelta. On vaikeaa kehittyä, löytää parempia ratkaisuja, jos alistumme tälle ns. TINA-ajattelulle. Haastakaamme rohkeasti jäykkiä rakenteita ja olkaamme luovia.
Tätä kaikkea tarvitsemme keväällä. Tarvitsemme edustajiltamme rohkeutta, kuten myös itseltämme. Emme voi kellahtaa selälleen ja odottaa parempaa. Tarvitsemme toimintaa ja ennenkaikkea järjestymistä, joukkovoimaa. Muutoksen takana on aina joukko, jota tarvitaan, että rakenteita ja ajatuksia muutetaan.
Viime päivinä olen kuunnellut Tangerine Dream:n Live at Warsaw levyä. Levyn sisäpussista löytyy kuva lakanasta, missä Gdanskin fanit ilmoittavat olemassaolostaan. Voin melkein tuntea halun muutokseen ja solidaarisuus-liikkeen, minkä takana oli ennenkaikkea paikallinen ay-liike. Ennen vaihtoehtoa ei tunnettu, mutta sellainen kuitenkin koettiin jo muutama vuosi keikan jälkeen.
Ylläolevaan olen inspiroitunut Tolokonnikovan kirjasta Pussy Riot, Opas Akti…

Paikallinen uutislehti Kaleva uutisoi isosti kuluvalla viikolla, että hoitajat (eli Tehy ry ja SuPer ry) suunnittelevat lakkoa tulevalle keväälle. Kaleva kertoi, kuinka eri työnantajat ovat tähän valmistautuneet.
Itseäni toisaalta huvittaa tämä uutisointi, koska meillä on kunta-alalla voimassa olevat työehtosopimukset 31.3.2020 asti ja toisaalta meillä on valtakunnassa neuvottelut meneillään. Tällä hetkellä muut asettavat meidän päälle lakkovaatetta ihan urakalla. Eiköhän kuitenkin lähtötilanne ole se, että neuvottelupöydässä neuvotellaan ja pyritään löytämään yhteisymmärrys ratkaisuista.
Tämä ei tietenkään ole varmaa ja tämän vuoksi kaikilla palkansaajajärjestöillä tulee olla jatkuva valmius erityyppisiin tukitoimiin. Tukitoimet eivät välttämättä tarkoita lakkoa tai ylityökieltoa. Mutta se voi tarkoittaa niitä. Itseasiassa meidän työsopimussuhteisten osalta tukitoimet voivat olla hyvinkin innovatiivisia sekä vaikuttavia, kuten nähtiin 2007. Työsopimussuhteisilla ei ole mitenkään lainsä…