Siirry pääsisältöön

Näkökulmia keväästä 2022!



Voisin aloittaa toistamalla koko alkuvuoden esillä olleita tilastoja, tulevaisuuden näkymiä tai kertomuksia elävästä elämästä terveydenhuollosta. Mutta siihen ei enää liene tarvetta. Kaikille keskustelua seuranneille saatikka terveydenhuollon osapuolille on kiistämättä selvää, ettei alalle ole oikein tulijoita ja aivan liikaa on lähtijöitä. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että tulevaisuudessa ei ole nykyisen tasoisia palveluja, niin kun ei ole tekijöitäkään, ellei nyt tehdä jotain. Pitoa ei ole eikä vetoa. Tästä ei ole käsittääkseni erimielisyyttä. Nyt vaan on pakko kääriä hihat tai hyväksyä tuleva. Se, ettei ole kuullut tai ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, ei ole enää uskottava vaihtoehto. Silti alan työnantajat, heitä edustavien KT:n neuvottelijoiden johdolla, käytännössä kieltäytyvät neuvottelemasta. Heidän edistämänsä ratkaisuehdotukset ovat kaikesta huolimatta sellaista luokkaa, että hyväksytään nyt ja tulevaisuudessa potilasturvallisuuden vakavasti vaarantava tilanne. Ei kukaan voi vakavissaan kuvitella tästä selvittävän pelkästään näyttävillä valoilla tai kannusteilla, joiden symboliksi on noussut banaani.

Keväällä lakon aikana työnantaja lanseerasi termin huippuosaaja. Tällä tarkoitettiin hoitajia, joiden tehtäviä ei kukaan muu kyennyt tekemään. Otin ilolla sen vastaan. Aikaisemmin kun on neuvoteltu siitä, ettei tehtävien vaativuus ja siitä maksettava palkka ollut kohdallaan on viesti ollut, että eihän tehtävä nyt kovinkaan vaativa ole kunhan nyt ”temppua toistelee”. Luulisi, että tuo viesti huippuosaajista menisi esimerkiksi meidän työnantajaltamme neuvottelijoille, että neuvotelkaa nyt, hyvänen aika tai nuo huippuosaajat menetetään, eivätkä ne ole korvattavissa. Jonossa kun ei näy kuin selkiä. Myös potilasturvallisuus oli alituiseen vaarassa lakon aikana työnantajien tulkinnan mukaan ja sitä oli myös tarpeen heidän yhdessä rintamassa tuoda esille. Kuitenkaan ei neuvotella ratkaisusta. Sairaanhoitopiirit antoivat ymmärtää, että KT heidän neuvottelijanaan toimii täysin irrallisena osana heistä. Siis he, jotka neuvottelivat tai tässä tapauksessa eivät neuvotelleet organisaatioissa noudatettavasta työehtosopimuksesta!? No ei!

Nyt lakko on ohi. Sitä ei kannattanut jatkaa koska valtiovalta osallistui kiistaan valmistelemalla lain, jolla hoitajia olisi voitu määrätä töihin. Lakosta olisi tullut tehoton, sellainen työnantajille sopiva. Lakon jälkeen on kuljettu töissä vahvistettujen työvuorojen mukaisesti ilman että työnantaja olisi niitä alituiseen yksipuolisesti muuttanut. Seurauksena valvovalle viranomaiselle on tehty muutaman viikon aikana ilmoituksia potilasturvallisuuden vaarantumisesta tuhansia. Työvuoroja on tehty vajaalla. Tämän lisäksi useat organisaatiot ovat ilmoittaneet mittavista supistamisista toiminnassaan mukaan lukien oma työnantajamme. Luulisi, että potilasturvallisuuden vuoksi olisi ryhdytty etsimään ratkaisua tilanteeseen. Ei ole, lukuun ottamatta Kanta-Hämettä! Isot sairaanhoitopiirit ilmoittivat pysyvänsä yhdessä rintamassa. Hetkinen, missä yhdessä rintamassa? Kun ei heillä juurikaan mitään tekemistä pitänyt olla sen KT:n kanssa ja KT:lla potilasturvallisuus ei tunnu tuntuvan missään.

Tuntuu olevan työnantaja puolella käsitys siitä, että he määrittävät palkan millä hoitaja sitten töissä kulkee halusi tai ei. Eihän se niin mene. Kasvava määrä työntekijöitä on jo siitä irtisanoutumisellaan ilmoittanut. Työnmäärä, tehtävän vaativuus ja siitä maksettava palkka eivät ole oikeassa suhteessa. Tulevaisuuden tuottavuus vaatimukset eivät synny tyhjästä, vaan vaativat edelleen laajempaa, syvempää ja vaativampaa osaamista. Siitäkö ei pitäisi maksaa? Odotan myös omalta työnantajaltani voimakkaampia ulostuloja huippuosaajiensa puolesta, jotta tämä kiista saataisiin ratkaistua. Siis jos olette samaa mieltä? Sillä välin me odotamme. Meillä ei ole kiire. Huonolla sopimuksella tätä ei ratkaista.

 

24.5.2022

- Jukka Kanto, pääluottamumies Tehy PPSHP

jukka.kanto at ppshp.fi 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää. Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä. Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervet