Tahton tassusta

Seisoin tänään lähes 2 tuntia jonottamassa paljon puhuttua sikainfluenssarokotetta. Kirurgian klinikan ruokasalikäytävällä oli jono melkein ulko-ovelle saakka. Mietin, mistä kumpuaa mediassakin ruokittu tieto, että hoitohenkilökunta ei halua suojata itseään. Ohi käveli siinä odottaessani mennen tullen henkilökuntaa, olihan ruoka-aika. Kommentit olivat mielenkiintoisia.           Aiotko myrkyttää itsesi?         Ei sitä kaikkeen hupatukseen aleta!           Onneksi saadaan ilmaiseksi suojaus!          Riittääköhän sitä kaikille. Tässä muutamia esimerkkejä laidasta laitaan. Ajoittain oli olo, kuin olisin menossa kaasukammioon, ajoittain taas rinta rottingilla kansalaisvelvollisuutta täyttämään. Rokotuksen ottaminen on täysin vapaaehtoista. Jokainen miettii omalla kohdallaan ottaako tai miksi ei ota. Siihen eivät voi ministerit tai arkkiatrit puuttua. Isot herrat painostavat vetoamalla etiikkaan, toinen ryhmittymä pelottelee sivuvaikutuksilla. Jokaisen valintaa on syytä kunni

Kunnat ovat syöksykierteessä ja sen vuoksi mekään emme voi täällä sairaanhoitopiirissä panna päätämme pensaaseen ja ajatella, että tuo ei koske minua! Järkeä kuitenkin saa ja pitää käyttää. Jos henkilöstömenoista pitää karsia, niin silloin karsitaan myös palvelujen tarjoamisen määrässä. Tämä meidän tulee muistaa. Emme saa jatkaa entistä enemmän joustamista, kunnes kuminauha todella paukahtaa poikki. Työnantajan tulee huolehtia siitä, että tehtävän työn määrä ja potilasturvallisuus säilyvät siinäkin tilanteessa, kun sijaisten ottamista rajoitetaan. Ammattiosaston aktiivit ja luottamusmiehet ovat tänä syksynä kovan paikan edessä, kun heidän tehtävänsä on valvoa työolosuhteita ja työntekijöiden olosuhteita muuttuvassa kulttuurissa. Käyttösuunnitelmassa pitää pysyä, vaikka se tarkoittaisi sitten vähempää työn tekemistä, epämukavan työajan antamista aikana, palkattomien virkavapaiden suosimista, määräaikaisten työntekijöiden määräyskirjojen loppumista. Muistetaan, että urakkatyö ei tuo

Muutamana aamuna ikävä vesisade on kyllä päässyt vähän pilaamaan tunnelmaa. Tehyn liittokokous- ja valtuustovaalit on pidetty, äänet laskettu ja uudet edustajat valittu. Koko maan äänestysprosentti vaaleissa nousi ollen nyt 34.4%. Vuonna 2005 luku oli 31.6%, joten nousua 2.8%. Ensimmäisen kerran oli mahdollisuus äänestää myös netissä. Tätä mahdollisuutta käytti 11 % tehyläisistä.  Vuoden 2007 työtaistelu-uhan aikainen esimerkki siitä, että yhdessä olemme enemmän, on tuottanut tulosta. Toki parannettavaa vielä jää, mutta jos vertaamme lukua monien muiden liittojen aktiivisuuteen, voimme olla ylpeitä. Pohjois-Pohjanmaalla äänioikeuttaan käytti 36.4% jäsenistä ja meidän oman ammattiosastomme äänestysprosentti oli 40.1. Hyvä tulos kokonaisuuteen verrattuna. Meidän ammattiostostamme oli runsaasti aktiivisia ehdokkaita päättäjiksi, joten se innosti jäseniä käyttämään äänioikeuttaan. Saimme liittokokoukseen 10 edustajaa, kun Pohjois-Pohjanmaan vaalipiiristä valittiin 24. Yhteensä liittok

Työtä on enemmän kuin tekijöitä. Yhtälö on mahdoton. Toisaalta kuulemme päivittäin sanan budjettikuri ja säästäminen, toisaalta töitä pitää tehdä entistä enemmän, jotta kaikki tarvitsevat saavat hoitoa. Pätevien sijaisten puute pakottaa meitä venymään. Jokaisen on kuitenkin muistettava, että oma jaksaminen on huomioitava, elämää on oltava muuallakin kuin sairaalan seinien sisällä. Liika venyminen kostautuu väsymisenä ja työhyvinvointi kärsii. Ammattiosastomme aktiivit ovat työpaikoillaan valppaina ja vastuussa siitä, että työtaakka ei nouse kohtuuttomuuksiin. Siihen on puututtava. Budjetissa pysyminen ei tarkoita hoitohenkilökunnan selkänahasta ottoa. Nyt tarvitaan työyksiköissä ideoita työn kehittämisestä ja toimintatapojen muutoksista. niitä kannattaa tuoda rohkeasti esille. Ammattiosasto on neuvotellut kutsurahasta, jolla edes hieman korvataan menetettyä vapaa-aikaa ja ennakoimattomuutta elämässä. Olemme myös ottaneet kantaa resurssien päivittämiseen. Siitä toivottavasti tullaan