Tahton tassusta

Metrin väli kassajonossa, minä pidän sen mutta reilu 60-vuotias rouva pakenee kuitenkin kauemmas. Laittaa käsineen suunsa eteen. Pelkää. Tartuntaa. Koronaa. Kuolemaa. Ohjeistan nuoret aikuiseni pysymään kotona, kunnioittamaan elämää ja välttämään koronaa. Pidän pienimmät kotona. Turvassa. Vaikka kotikoulu raastaa hermoja. Ehkä kaikilla? Kaverisuhteet tauolla, yhtä äkkiä virtuaalimaailma ei olekaan vihollinen vaan hengenpelastaja. Ennen aamuvuoroani luen kuinka kuntatyönantajat paheksuvat ahneuttani, etujani valvoja järjestö on tuonut esille ajatuksen, jossa koronaa vastaan käyvien hoitajien tulisi saada terveytensä kauppaamisesta 220 euroa palkanlisää poikkeuslain voimassaoloajan. Röyhkeää, kamalaa. Kyllä pitäisi mennä rinta rottingilla, vaarantaa niin oma kuin läheistensäkin terveys. Varautua töihin tauotta, polttaa lomansa ja unohtaa työajat. Ei mahdollisuutta etätöihin, ei valmiuksia suojautua. Oireileva potilas eristetään. Testataan. Ennen sitä hän on voinut pyöriä terveyde

There is no alternative! Tätä useasti hoetaan eikä suostuta ajattelemaan boxin ulkopuolelta. On vaikeaa kehittyä, löytää parempia ratkaisuja, jos alistumme tälle ns. TINA-ajattelulle. Haastakaamme rohkeasti jäykkiä rakenteita ja olkaamme luovia. Tätä kaikkea tarvitsemme keväällä. Tarvitsemme edustajiltamme rohkeutta, kuten myös itseltämme. Emme voi kellahtaa selälleen ja odottaa parempaa. Tarvitsemme toimintaa ja ennenkaikkea järjestymistä, joukkovoimaa. Muutoksen takana on aina joukko, jota tarvitaan, että rakenteita ja ajatuksia muutetaan. Viime päivinä olen kuunnellut Tangerine Dream:n Live at Warsaw levyä. Levyn sisäpussista löytyy kuva lakanasta, missä Gdanskin fanit ilmoittavat olemassaolostaan. Voin melkein tuntea halun muutokseen ja solidaarisuus-liikkeen, minkä takana oli ennenkaikkea paikallinen ay-liike. Ennen vaihtoehtoa ei tunnettu, mutta sellainen kuitenkin koettiin jo muutama vuosi keikan jälkeen. Ylläolevaan olen inspiroitunut Tolokonnikovan kirjasta Pus