Siirry pääsisältöön

Me hoidamme joka päivä.

Metrin väli kassajonossa, minä pidän sen mutta reilu 60-vuotias rouva pakenee kuitenkin kauemmas. Laittaa käsineen suunsa eteen. Pelkää. Tartuntaa. Koronaa. Kuolemaa.
Ohjeistan nuoret aikuiseni pysymään kotona, kunnioittamaan elämää ja välttämään koronaa. Pidän pienimmät kotona. Turvassa. Vaikka kotikoulu raastaa hermoja. Ehkä kaikilla? Kaverisuhteet tauolla, yhtä äkkiä virtuaalimaailma ei olekaan vihollinen vaan hengenpelastaja.
Ennen aamuvuoroani luen kuinka kuntatyönantajat paheksuvat ahneuttani, etujani valvoja järjestö on tuonut esille ajatuksen, jossa koronaa vastaan käyvien hoitajien tulisi saada terveytensä kauppaamisesta 220 euroa palkanlisää poikkeuslain voimassaoloajan. Röyhkeää, kamalaa. Kyllä pitäisi mennä rinta rottingilla, vaarantaa niin oma kuin läheistensäkin terveys. Varautua töihin tauotta, polttaa lomansa ja unohtaa työajat. Ei mahdollisuutta etätöihin, ei valmiuksia suojautua.
Oireileva potilas eristetään. Testataan. Ennen sitä hän on voinut pyöriä terveydenhuollon rattaissa, olla lähellä montaa hoitajaa, useampaa lääkäriä. Ei meillä ole jatkuvaa suojavarustusta, ne on varattu todennetuille tapauksille.
Osastollamme käyvillä tekniikan henkilöillä on filtterillä varustetut suojamaskit, minulla ei. Lähestyn sinua, naapuriani ja jokaista potilasta ilman suojavarusteita luottaen, ettei vastapuolella ole koronaa. Emme me pysty hoitamaan ketään metrin päästä, on päästävä lähelle. Iholle.
Mutta me hoidamme. Joka päivä. Samalla kun kuntatyönantaja moittii, paheksuu ja vie eteenpäin viestiä, joka ei vastaa totuutta.
Jokainen henki, joka tulee olemaan koronan vuoksi katkolla ja joka saadaan pelastettua, on Suomen terveydenhuollon henkilöstön ponnistelun ansiota. Ensihoidon, lääkärien, sairaanhoitajien lähihoitajien, sairaalahuoltajien, röntgenhoitajien, potilaskuljettajien. Me valmistaudumme pahimpaan; otamme vastaan pikaista lisäkoulutusta, valmistaudumme lomiemme ja vapaidemme perumiseen, tsemppaamme toisiamme ja opetellemme kriisiohjeita, sisäistämme nopeita muutoksia ja uusia tapoja toimia. Toivomme, ettei kriisiä tule mutta olemme siihen valmistautuneet.
Ja samalla Jalonen, Iltalehti ja muutama muu sylkee päällemme.
Ne, jotka tämän myrskyn jälkeen alalle jäävät, ovat ansainneet enemmän kuin juhlapuheet ja laihan kiitoksen.
-Satu Pietilä
hoitaja kirurgialta


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

We Want You

Olen aloittanut ammattiosastomme nuoriso- ja opiskelijavastaavana ja olen miettinyt, miten voisimme parantaa hyvinvointiamme rajallisin resurssein. Mielestäni hyvään elämään kuuluu työn lisäksi kulttuuria ja sivistystä - tarvitsemme sosiaalista kanssakäymistä ja uusia kokemuksia.   Kysynkin, onko sinulla tulossa taidenäyttely? Harrastatko valokuvausta, kuorolaulua? Vai onko bändisi keikalla Oulun seudulla? Järjestätkö dj-keikan, nukketeatteriesityksen, runonlausuntaillan? Olet iältäsi vanha, nuori tai keski-ikäinen, opiskelija tai pidempään töissä viihtynyt? Me haluamme tietää tapahtumastasi. Voimmeko miettiä yhteistyötä ja vaikka markkinoida tapahtumaasi? Ehkä voisimme tukea jäsentemme osallistumista kulttuuritapahtumaasi. Kerro meille - olkaamme vahvempia yhdessä!   Terveisin, Tommi Kallioniemi ( tommikall(at)outlook.com)
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hyvää Uutta Vuotta 2021!

Luottamusmieskauteni, tällä erää viimeinen vuosi, lähti juuri käyntiin ja paljon on tullut koettua tälle kaudelle 2018-2021. Kahdet tes- sopimukset on myös tullut osaltani hyväksyttyä Tehyn valtuutettuna tämän kauden aikana monenlaisten vaiheiden jälkeen. Kummatkin sopimukset tulivat erilaisissa tilanteissa ja vaikeiden neuvotteluiden jälkeen ja jälkimmäistä vauhditti vielä koronan nopea ilmaantuminen myös tänne Suomeen. Mennyt vuosi 2020 jää kyllä historiaan monella tavalla, kuten jokainen meistä on sen henkilökohtaisesti kokenutkin ja tosiaan kukaan ei ole jäänyt paitsi koronan suoranaisista tai välillisistä seurauksista. Jokainen meistä on joutunut venymään ja kokemaan tuon myös työelämässä, toiset enemmän toiset päässeet hieman vähemmällä. Itse jäin varsinkin kevään osalta miettimään, kuinka asiasta olisi selvitty paremmin ja yhteisesti sopimalla huomattavasti paremmin kuin se, että asia hoidettiin valmiuslain kautta, kuten tapahtui myös meidän oman sairaanhoitopiirin alueella. H...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita...
Lähetä kommentti
Lue lisää