Siirry pääsisältöön

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää.

Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä.

Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervettä kaunaa ja kilpailua. Nähdään joko oma yksikkö haastavimpana tai päinvastoin eletään jotenkin omnipotentissa tilassa sokeasti omaan erinomaisuuteen luottaen.  On hyödyllistä ja tulevaisuutta ajatellen hyvinkin tarpeellista rakentaa uudenlaista työkulttuuria organisaatiorajojen yli. Siihenhän meillä alkaa olla jo kiirekin ajatellen siirtymistä uuteen organisaatioon ja tulevaisuuden sairaalaan. Oman työyksikön ulkopuolella koettu yhteisöllisyys on hienoa. Siihen antaa oivan tilaisuuden esimerkiksi osallistuminen Tehyn toimintaan.

Jokaiseen työyhteisöön muodostuu oma työpaikkakulttuurinsa, josta me kaikki olemme vastuussa; miten me itse käyttäydymme ja millaista käytöstä me sallimme toisilta. Käsittääkseni, vaikka työn tekemisen lähtökohtana on elannon hankkiminen sekä merkityksellisen työn tekeminen, työpaikkojen ihmissuhteilla on kuitenkin meidän monien työntekijöiden elämässä varsin suuri rooli, joka vaikutta hyvinvointiimme. Yhteiset kokemukset ja toistensa tunteminen tukevat työporukan hyvää henkeä. 

Jatkuva muutos on arvioitu suurimmaksi työelämän stressin aiheuttajaksi. Tiedostamatta jäävät mielentilat ja tunteet, jotka purkautuvat vuorovaikutustilanteisiin ja tekevät niistä hankalia, ovat työelämätaitojen kehittämiseen erikoistuneen psykologi Ville Ojasen mukaan organisaation toimintakykyä vaarantavia. Mikäli tunnemme itsemme paremmin ja tiedämme, mitä minulle kuuluu sekä muistamme kysyä sitä itseltämme, palautumisemme on parempaa. Pelkkä lepo, ravinto ja liikunta eivät takaa työhyvinvointiamme. Voi kunpa osaisimme ja muistaisimme pitää oman sekä toisten mielen ajatuksissamme vuorovaikutustilanteissa. Sitä kutsutaan mentalisaatiokyvyksi. Omaan mieleensä voi vaikuttaa.

Onko oikeasti kuitenkaan olemassa mitään mystisiä työelämätaitoja, jotka ovat erillään muusta elämästä? No ei kai ole. Työssä pärjäämme me ihan tavalliset keskinkertaiset ihmiset, joilla on keskinkertaiset tiedot ja taidot sekä kohtuullinen kotikasvatus ja käytöstavat. Meitä oli alkukesästä kymmenkunta kuudenkympin korvilla olevaa ihmistä koossa viettämässä syntymäpäiviä. Osalla jo pitkä työura lopuillaan ja osalla vielä monta vuotta edessä. Toinen toistamme tukien päätimme lopettaa sen ikuisen ylimenevän suorittamisen ja selvitä kunniallisesti siitä huolimatta.

-Aira Lievetmursu
työsuojeluvaltuutettu, osastonhoitaja, perheterapeutti, Tehy 707 hallituksen jäsen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nykyisyydestä kohti tulevaisuutta

Työsopimuksella myymme työnantajalle aikaamme ja osaamistamme vastiketta vastaan. Venymisestä ja joustamisesta ei siinä kaupassa ole sovittu. Kevään ja alkukesän aikana käytiin työehtosopimusneuvotteluita ja niitä joiltain osin vauhditettiin ylityö - ja vuoronvaihtokielloin. Mm. valmiuslain säädösten voimassa olon vuoksi tätä käytettiin marginaalisesti ja hetkellisesti. Joustaminen keskeytettiin pieneksi ajaksi mutta ongelmat alkoivat kasautua ilman isompia viiveitä. Tästä on helppo muodostaa se johtopäätös, että palveluntuotanto terveydenhuollossa pysyy pystyssä pitkälti pienipalkkaisten työntekijöiden joustamisen ja työajoista tinkimisen avulla.  Tehy PPSHP on vuosien aikana ollut edistämässä paikallista sopimista liittyen joustamiseen. Meillä on käytössä lisätyö ja tuottavan toiminnan malli, sisäisen keikkailunmalli, hälytysraha malli ja varallaolo malli , jotka kaikki poikkeavat kokonaan tai merkittävästi siitä, mihin työehtosopimus antaa mahdollisuuden.   Työntekijällä on mahdolli

Kuka hoitaa ja missä hoidetaan Pohjois-Pohjanmaan alueen hoitoa tarvitsevat tulevana kesänä?

Kunnat ja kuntayhtymät vastaavat siitä, että ihmiset saavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen palvelut, kun niitä tarvitsevat. Kyseisten toimintojen henkilöstöllä on vakava huoli siitä, miten tämä saadaan toteutettua tulevana kesänä. Tilanne vaikuttaa huolestuttavalta siksi, että henkilöstön lakisääteiset kesälomat lähestyvät ja ammattilaisten rekrytointi on vaikeutunut. Kulunut vuosi on ollut sote-palveluissa ja varhaiskasvatuksessa haastava. Työkuormaa on lisännyt koronatyö, jota tehdään oman perustehtävän ohella: koronaan sairastuneiden hoitoon valmistautuminen, jäljitystyö, testaaminen, rokottamiset ja niiden järjestelyt. Huoli on hoitovelasta, joka on syntynyt, kun sote-palveluihin ei hakeuduta ja tai sitä ei ole saatavilla rajoituksien takia . On jouduttu siirtämään omia lakisääteisiä työtehtäviä, jotta saadaan hoidettua koronan myötä tulleet lisätyöt . Tämä tilanne, joka edelleen jatkuu, ajaa henkilöstön yhä tiukemmalle jo ennestään resurssipulasta kärsiv

Vetovoimasta pitovoimaan

Marraskuun pimeyteen on ehkä vihdoin luvassa edes vähän valoa lumen muodossa. Ainakin omassa mielessä se heti muodostuu positiiviseksi signaaliksi ja antaa voimaa jaksaa siihen asti, kun aurinko taas valollaan alkaa meitä helliä. Tämä poikkeuksellinen vuosi on kohta kahlattu ja opittu paljon uutta, muokattu vanhaa ja selvitty. Se on vaatinut jollain tasolla veronsa, mutta tärkeintä on muistaa, että yhdessä olemme enemmän. Aktiivisesti asioita esiin nostamalla ja niihin yhteistuumin ratkaisuja etsien pääsemme määränpäähän, oli se sitten mikä milloinkin. Julkisuudessa puhutaan nyt paljon terveydenhuollon henkilöstön tarpeellisuudesta ja saatavuudesta. Tätä asiaa on toitotettu useamman vuoden ajan ja nyt se sitten realisoituu myös meillä. Lääkkeet sen hoitamiseen ovat kovin vähäiset tällä hetkellä. Siitäkin syystä meidän on uusittava ajattelua vetovoiman suunnasta myös pitovoimaan. Vetovoimainen työpaikka ja osaava henkilöstö - elämäsi työpaikka.  Tämä on juurikin näin. Mihin meidän elämä