Siirry pääsisältöön

Työsuojeluvaltuutettujen ajatuksia korona-aikana


Me työsuojeluvaltuutetut teimme ensimmäisen tiedotteemme työsuojeluyhdyshenkilöille ja esimiehille kolmisen viikkoa sitten. Peruimme tavanomaiset tapaamisemme ja käyntimme yksiköissä ja tiedotimme saavutettavuudestamme puhelimitse, sähköpostitse sekä etäyhteyksin. Pyysimme aktiivista HaiPro-työturvallisuusilmoitusten tekoa.

Alussa, sairaanhoitopiirin valmistautuessa uudenlaiseen tilanteeseen, tietoomme alkoi tulla huolta muuttuvista työtehtävistä, mikä aiheutti hyvinkin yksilöllistä henkistä kuormitusta. Myöskin epäilyt biologisista altistumisista alkoivat lisääntyä. Jo alussa päätimme tilastoida koronaan liittyvät HaiPro-ilmoitukset erikseen, jotta kokonaiskuva tilanteesta pysyisi paremmin hallussamme. Nyt järjestelmään on lisätty COVID19-täppi.

Olemme lähestyneet työnantajaa muistuttaen yhteistoiminnan tärkeydestä huomattuamme, ettei tieto strategisesta suunnittelusta välittynyt meille tarpeeksi emmekä juurikaan olleet mukana valmisteluissa. Saimme toki kutsun laajennettuun pääluottamusmiespalaveriin, mutta siellä on suurimmaksi osaksi käsitelty lähinnä edunvalvonnallisia asioita.  Olemme kaivanneet yhteistyötä erityisesti liittyen biologisten riskitekijöiden hallintaan, henkiseen kuormittumiseen sekä henkilöstösiirtoihin ja niihin liittyviin yksilöllisten riskien huomiointiin. Yhteydenottoja on tullut yksittäisiltä esimiehiltä ja työntekijöiltä, mikä on toki ollut hyvä, mutta se on tehnyt työstämme liian sattumanvaraista. Emme ole pystyneet lähestymään järjestelmällisesti kaikkia yksiköitä emmekä ole saaneet kutsuja valmisteluihin liittyviin työryhmiin, jotta olisimme voineet tarpeeksi pohtia ohjeiden soveltamista käytännön yhteistyössä.

Ammattiliittojen sosiaalisen median kautta on alkanut tulla kysymyksiä liittyen työturvallisuuteen. Emme ole niihin siellä vastanneet, koska ne eivät ole työsuojelun virallisia tiedotuskanavia. Olemme perustaneet PPSHP Työsuojelu -ryhmän Facebookiin. Siinä informoimme työsuojeluun liittyvistä ajankohtaisista asioista. Kaikki PPSHP:n työntekijät voivat liittyä ryhmään.
Suorien yhteydenottojen määrä alkoi kolmannella viikolla lisääntyä voimakkaasti, josta päättelimme, että intran tiedotteet eivät oikein tavoittaneet henkilöstöä. Tuli varsin paljon kysymyksiä asioista, joista tieto olisi jo ollut löydettävissä. Teimme myös huomion, että vastuuyksiköissä oli tehty omia, joskus kyseenalaisiakin tulkintoja ohjeista, sekä luotu myös omia ohjeita.

Huolestuttavinta yhteydenotoissa ja HaiPro-ilmoituksissa on ollut tiedon kulun puute ja mahdollinen altistuminen, silloin kun on hoidettu korona-epäily potilaita, eikä ole osattu suojautua.

Me työsuojeluvaltuutetut olemme tiivistäneet keskinäistä yhteistyötämme. Huomioistamme keskeistä on ollut, että käytännön asioita on järjestelty eri tasoilla hyvin. Viestinnän merkitys korostuu tässä poikkeustilanteessa ja siinä on parantamista, ettei aiheutuisi turhaa hämmennystä. Kokemukset työjärjestelyistä ovat luonnollisestikin olleet hyvin yksilöllisiä, mihin tietysti vaikuttaa se, että kriisiajan johtamisen on oltava varsin suoraviivaista.

Tilanteeseen liittyvät vahvat tunteet, eteenkin pelko ja negatiivisuus ovat ne, joiden emme soisi uhkaavan työkykyä ja vaikeuttavan arjen toimintaa. Johtoajatuksena meillä työsuojelussa on, että emme ainakaan lietso lisää huolta ja paniikkia vaan pyrimme hoitamaan tätä vaativaa työtä hyvässä yhteistoiminnan hengessä niin käytännön asioiden kuin henkisen kuormittumisenkin osalta. Ohjeistusten lisääntyessä ja muuttuessa tilanteet vaativat meiltä kaikilta joustoa ja epätietoisuuden sietoa.  Kukaan meistä ei omaa täydellistä asiantuntemusta korona-asioiden suhteen. Nyt meillä kellään ei ole varaa ylilyönteihin.

Yhteistyöllä me selviämme tästä!

Tehyläiset työsuojeluvaltuutetut Sari Anttila, Timo Hannila, Aira Lievetmursu, Meeri Mustalahti ja Petra Neitola

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita

Näkökulmia keväästä 2022!

Voisin aloittaa toistamalla koko alkuvuoden esillä olleita tilastoja, tulevaisuuden näkymiä tai kertomuksia elävästä elämästä terveydenhuollosta. Mutta siihen ei enää liene tarvetta. Kaikille keskustelua seuranneille saatikka terveydenhuollon osapuolille on kiistämättä selvää, ettei alalle ole oikein tulijoita ja aivan liikaa on lähtijöitä. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että tulevaisuudessa ei ole nykyisen tasoisia palveluja, niin kun ei ole tekijöitäkään, ellei nyt tehdä jotain. Pitoa ei ole eikä vetoa. Tästä ei ole käsittääkseni erimielisyyttä. Nyt vaan on pakko kääriä hihat tai hyväksyä tuleva. Se, ettei ole kuullut tai ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, ei ole enää uskottava vaihtoehto. Silti alan työnantajat, heitä edustavien KT:n neuvottelijoiden johdolla, käytännössä kieltäytyvät neuvottelemasta. Heidän edistämänsä ratkaisuehdotukset ovat kaikesta huolimatta sellaista luokkaa, että hyväksytään nyt ja tulevaisuudessa potilasturvallisuuden vakavasti vaarantava tilanne. Ei kukaa

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää. Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä. Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervet