Siirry pääsisältöön

Joustavasti kohti kesää

 

Korona tuli ja muutti maailmaamme. On pitänyt jaksaa, joustaa ja taas jaksaa. Tulevaan kesään on ladattu odotuksia tilanteen helpottamisesta ja kesälomia suunnitellaan jo kovasti. Eletty vuosi on laittanut miettimään työoloihin liittyviä asioita. Minkälaiset työolot työpaikoilla olivat ennen koronaa ja miltä mahtaakaan näyttää, kun pandemia joskus hellittää? Tuottavuus, tehokkuus ja ketterä toiminta on monia kertoja kuultu meidän työnantajamme esityksissä. Erityisesti Tulevaisuuden sairaalan ja tähän hetkeen ajankohtaisen organisaatiomuutoksen alla. Veto- ja pitovoima sekä koulutetun hoitohenkilöstön saatavuus haastaa paikallisesti ja myös valtakunnallisesti. 


Työoloista puhutaan paljon, mutta mitä ne oikein ovat? Yleinen käsitys on, että työolot ovat terveen, turvallisen ja tuottavan työn perusta. Hyvät työolot edistävät työhyvinvointia ja toisaalta työolot voivat olla uhka työntekijän työhyvinvoinnille. Työn voimavaratekijöinä voidaan pitää esimerkiksi joustavia työaikoja, mielekästä työtä, sopivaa työmäärää ja siihen käytettyä aikaa ja sopivasti vastuuta. Työn kuormitustekijöinä voivat olla esimerkiksi joustamattomat työajat ja ylityöt, omien arvojen vastainen toiminta ja kiire. 


Edellä mainituista tekijöistä joustavat työajat ovat merkityksellisiä työntekijöille. Organisaatiossa tehdään työtä erilaisissa yksiköissä ja moninaisissa työvuoroissa. Työn ja perhe/yksityiselämän yhteensovittaminen vaatii yksiköissä mm. osaamista, tiettyä tahtotilaa ja myös tasapuolista kohtelua. Kaikilla työntekijöillä on erilaiset tarpeet. Joillekin se tarkoittaa perhe-elämää ja harrastuksia, toisille jotakin ihan muuta. Joustaviin työaikoihin ja niiden toteutumiseen vaikuttavat yksikössä käytössä olevat resurssit ja niiden tarkoituksenmukainen käyttö. Joustavuus ja työajat ovat kuitenkin tekijöitä, joita ei voi  kaikessa työssä ihan vapaasti organisoida. Työaikoihin tulisi pystyä vaikuttamaan, ja näitä vaikutusmahdollisuuksia tulisi lisätä. Työntekijöiden tuntemus ja työntekijöiden kuulluksi tuleminen on ensiarvoisen tärkeää. Työnantajan vastuulla on järjestää työolot toimiviksi ja turvallisiksi työntekijöilleen. Toimivat joustavat työajat (= työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen) lisäävät tervettä, turvallista ja tuottavaa työtä työpaikoilla. 


Mikä tai kuka joustaa?Joustaminen on jossain määritelmässä avattu tarkoittavan taipumista, myötäämistä ja kimmoisuutta, olla taivutettavissa tai kyetä taipumaan voiman vaikutuksesta. Hoitotyössä tämä joustavuus näkyy hoitajien joustamisena työnantajan tarpeisiin, milloin ylimääräiseen työvuoroon/ylitöihin tai joustamisena jäädä ”hetkeksi” yli suunnitellun työvuoron, kun töistä ei vain pääse lähtemään ajoissa kotiin. Asiakasta/potilasta ei voi jättää hoitamatta, ja hoitaja joustaa tänään ja ehkä myös huomennakin. Silloin, kun tarvitaan. Tämä näyttäytyy olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus sote-alan työpaikoilla. Sijaista ei ehkä ole ehditty hankkimaan tai sitä ei ole onnistuttu rekrytoimaan. Näistä pienistäkin joustoista tulisi saada kunnollinen korvaus. 


Onko työoloihin liittyviä kysymyksiä sosiaali- ja terveysalojen työpaikoilla yritetty aidosti ratkoa? Onko työolot kunnossa? Jos vastaus olisi kyllä, miksi ja mistä syystä yksittäisen työntekijän arjessa esiintyviä työoloihin liittyviä kysymyksiä tulee edunvalvontaan lähes päivittäin? Ongelmia on ja niistä pitää puhua ja niihin rohkeasti löytää ratkaisuja. Sote-alan työolot, palkkaus , koulutus- ja urakehitysmahdollisuudet tulee saada kuntoon alan veto- ja pitovoiman takaamiseksi. Nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan ammattitaitoista, koulutettua henkilökuntaa kaikkiin  sosiaali- ja terveysalan työtehtäviin. Tehyläiset valitsevat nyt äänestämällä joukostaan ne, jotka päättävät työelämään liittyvistä asioista seuraavat neljä vuotta. 

Vaikuta sinäkin ja käytä ääntäsi!


-Petra Ukonsaari, alueluottamusmies Oulaskangas, Tehy PPSHP


Tutustu Tehy PPSHP ehdokkaisiin Tehyn valtuustovaaleissa osoiteessa https://tehyppshp.fi/tehyvaalit - Äänestä pohjoista voimaa valtuustoon 21.4. mennessä, samalla osallistut aivan huikeiden palkintojen arvontaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita

Näkökulmia keväästä 2022!

Voisin aloittaa toistamalla koko alkuvuoden esillä olleita tilastoja, tulevaisuuden näkymiä tai kertomuksia elävästä elämästä terveydenhuollosta. Mutta siihen ei enää liene tarvetta. Kaikille keskustelua seuranneille saatikka terveydenhuollon osapuolille on kiistämättä selvää, ettei alalle ole oikein tulijoita ja aivan liikaa on lähtijöitä. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että tulevaisuudessa ei ole nykyisen tasoisia palveluja, niin kun ei ole tekijöitäkään, ellei nyt tehdä jotain. Pitoa ei ole eikä vetoa. Tästä ei ole käsittääkseni erimielisyyttä. Nyt vaan on pakko kääriä hihat tai hyväksyä tuleva. Se, ettei ole kuullut tai ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, ei ole enää uskottava vaihtoehto. Silti alan työnantajat, heitä edustavien KT:n neuvottelijoiden johdolla, käytännössä kieltäytyvät neuvottelemasta. Heidän edistämänsä ratkaisuehdotukset ovat kaikesta huolimatta sellaista luokkaa, että hyväksytään nyt ja tulevaisuudessa potilasturvallisuuden vakavasti vaarantava tilanne. Ei kukaa

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää. Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä. Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervet