Siirry pääsisältöön

Hyvää joulua ja kiitos työpanoksestanne!


Syksyllä 2016 sanomalehti Kalajokilaakso uutisoi työnantajamme aloittavan YT-neuvottelut Visalan sairaalan lopettamiseksi. Olihan meille toki jo kerrottu, että Oulusta käsin tullaan kertomaan ”lähiajan muutoksista työssä.” Tuo syksy ja tilanne oli poikkeuksellinen asioiden hoitamisen, tiedottamisen ja lopputuloksen osalta. Neuvotteluja käytiin verrattain pitkään ja lähtötilanteeseen nähden saatiin kuitenkin jotain toimintaa jätetyksi Oulun eteläiseen. Monta kymmentä kokenutta työntekijää laitettiin vaikean valinnan eteen; lähteäkkö töihin Ouluun 130 kilomerin päähän vai kortistoon. Viha, katkeruus, järkytys, ahdistus valtasi mieliä, jossain kiitollisuuden rippeetkin uudesta työstä. Mutta luottamus työnantajaa kohtaan oli mennyttä.

Muutama kymmenen henkilöä työllistyi Nuorten Tukitalolle Ylivieskaan, Oulaisten psykiatriselle osastolle sekä yhteispäivystyksen psykiatrisen sairaanhoitajan toimeen. Lisäksi työllistämässä  Oulaskangas.

Uudet yksiköt laitettiin pystyyn parissa kuukaudessa, toimintakäsikirjatkin väännettiin valmiiksi jo ennen toiminnan aloittamista. Lyhyellä matikalla voitiin laskea, että toiminta oli aluksi raskaasti resursoitua ja kuluja tulee. Keskijohto pyrki parhaansa mukaan luoman luottamusta ja uskoa tulevaan. Taloudellisesta tilanteesta huolimatta yksiköt saatiin toimintaan ja potilaat hoidettua. Potilaspalaute on ollut käytännössä vain kiitettävän tasoa. Tähän päivään mennessä resursointi alkaa olla jo liian vähäistä kehittyneeseen monimuotoiseen toimintaan nähden.

Vuoden 2018 aikana ponnisteltiin Oulaskankaan synnytysosaston kohtaloa, jonka lopulta KHO ja Valvira ratkaisivat päätöksissään. Sairaanhoitopiiri joutui toki valmistautumaan myös pahimpaan, sulkemiseen, jo ennen päätöksen valmistumista. Samaan rytäkkään oli hyvä laittaa TuTa yhteistoimintaneuvottelut myös psykiatrian toimintojen lopettamiseksi Oulaskankaan kampukselta ja Ylivieskasta. Perusteet oli onnettomia, budjetoituun nähden olimme suoriutuneet todella hyvin. Jälleen kerran asiaa vellottiin muualla kuin siellä kenelle se kuuluu eniten. Sama arvostuksen ja luottamuksen puute nousi esille. Kuka hoitaa potilaat, osastot Oulussa ja Kokkolassa olivat jo täynnä Visalan loppumisen myötä. Onneksemme sairaanhoitopiirin valtuusto kantoi vastuunsa ja pisti stopin aikomuksille, yksiköt jätettäisiin rauhaan ja toiminta saa jatkua.

Sairaanhoitopiirin talouden sopeuttamisohjelma näki päivänvalonsa loka-marraskuun taitteella. Monesta suusta jo kuului pelkoa TuTa perusteisista yhteistoimintaneuvotteluistakin. Ajattelin, että no ei niitä tule, vaan pyritään kaikin muin keinoin saamaan talous kohentumaan. Eikä tullutkaan. Tuosta valtuuston joulukuun 2018 kokouksesta 363 päivää myöhemmin syynä onkin tällä kertaa toiminnallinen allokointi sosiaalipäivystyksen tarpeisiin. Syy näyttää nyt olevan se, että köyhääkin köyhemmät kuntamme eivät antaneet lisää rahaa, 230 000 euron edestä, jotta lain vaatimat palvelut voidaan toteuttaa.

Alueen sote-toimijoiden mukaan uusiin tarpeisiin pitäisi repiä 4 työpanosta nykyisistä psykiatrian resursseista. Väistämättä tuolla skenaariolla jostain joudutaan pakon edessä luopumaan, Tukitalon lopettaminen näyttää olevan haaveissa. Eli toimivat palvelut pistetään taas palasiksi todennäköisesti näennäiseksi jäävien säästöjen saamiseksi. Ylivieskan kaupunki on syksyn aikana saanut valtakunnallista näkyvyyttä nuorten pahoinvoinnissa, ajankohta on mitä mainioin laittaa toimivat palvelut alas. Tilannetta voi Ylivieskan ja muiden Kallion kuntien kohdalla pelastaa kuntayhtymän aloittava lasten- ja nuorten LANU-tiimi, joka toivottavasti saa toimintansa käyntiin pikaisesti. Kuka hoitaa Tukitalon 18-23 vuotiaat nuoret aikuiset? Alueen muiden kuntien on syytä miettiä, mistä itse lähipalveluita saavat niitä tarvitseville. Palveluista on säästetty ennenkin ja luulisi siitä jo opitun jotain? Tilanteiden eskaloituminen osastohoitoon saakka on kaikkea muuta kuin halpaa ja helppoa. Osastojen ikkunat pullistelevat jo nyt tilanpuutteessa koko OYS-ervalla, joten osastohoidonkaan saaminen ei ole yksiselitteistä.

Viimeisimmät ilmeisesti tammikuussa käyntiin polkaistavat neuvottelut noudattavat tähän saakka tuttua kaavaa. Hallitus tekee päätöksiä, painetaan asiaa villaisella ja kerrotaan Oulun eteläisen psykiatrian työyhteisölle joskus sitten. Oikeudenmukaisuudella, avoimuudella ja jopa ihmisarvolla pyyhitään pöytää. Emme onneksi ole sokeita, vaan pöytäkirjat osaavat kertoa asioista. Samoin myös sanomalehti Kalajokilaakso hoitaa ydintehtävänsä ohella myös työnantajamme tiedotuksen asiasta.

Maailman älykkäimmäksi tuleminen vaatinee myös arvostusta niitä kohtaan, jotka tekevät sitä, missä voi kehua olevansa maailman älykkäin. "Vastalahjana" on luottamus, jota ei tältä työryhmältä enää ihan hevillä saada.

”Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää.” Joululaulun sanat näyttävät sopivan erityisen hyvin Oulun eteläisen psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluihin. Tästä huolimatta toivotan erityisesti omalle työyhteisölle ja myös sinulle rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa!

 - Henry Zitting

hallituksen jäsen, varaluottamusmies Tehy PPSHP
varapuheenjohtaja, Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto ry 


19.12.2019






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita

Näkökulmia keväästä 2022!

Voisin aloittaa toistamalla koko alkuvuoden esillä olleita tilastoja, tulevaisuuden näkymiä tai kertomuksia elävästä elämästä terveydenhuollosta. Mutta siihen ei enää liene tarvetta. Kaikille keskustelua seuranneille saatikka terveydenhuollon osapuolille on kiistämättä selvää, ettei alalle ole oikein tulijoita ja aivan liikaa on lähtijöitä. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että tulevaisuudessa ei ole nykyisen tasoisia palveluja, niin kun ei ole tekijöitäkään, ellei nyt tehdä jotain. Pitoa ei ole eikä vetoa. Tästä ei ole käsittääkseni erimielisyyttä. Nyt vaan on pakko kääriä hihat tai hyväksyä tuleva. Se, ettei ole kuullut tai ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, ei ole enää uskottava vaihtoehto. Silti alan työnantajat, heitä edustavien KT:n neuvottelijoiden johdolla, käytännössä kieltäytyvät neuvottelemasta. Heidän edistämänsä ratkaisuehdotukset ovat kaikesta huolimatta sellaista luokkaa, että hyväksytään nyt ja tulevaisuudessa potilasturvallisuuden vakavasti vaarantava tilanne. Ei kukaa

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää. Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä. Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervet