”Eteenpäin elävän mieli” – on vanha sanonta. Näin on todettava näinä päivinä ja suunnattava katse kohti tulevaisuutta. Yritettävä puhaltaa yhteen hiileen ja yritettävä korjata työyhteisössä sitä, mikä on ehkä mennyt rikki ja miettiä keinoja yhteisen hyvän eli työyhteisön ilmapiirin ylläpitämiseksi sellaisena, että siellä on hyvä tehdä töitä.
Tämä vaatii kykyä tunnistaa ja tunnustaa asioita, joiden eteen kannattaa ponnistaa. Omaan napaan tuijottaminen ei auta tässäkään asiassa.
Harjoitteluyksiköihin tulevat opiskelijat lähettävät ohjaajiaan varten portfolioitaan, joissa omien tavoitteidensa lisäksi kertovat jotain itsestään. Lähes kaikissa todetaan suurin piirtein seuraavia ominaisuuksia: rehellisyys, hyvät vuorovaikutustaidot, tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa, osaan lähestyä potilaita, vastuuntuntoinen ja toiset huomioon ottava. Miten nämä taidot pysyisivät myös opiskelun jälkeen ja tuleeko työelämässä eteen tilanteita, jolloin ne unohtuvat? Jos hoitotyössä on jo vierähtänyt pitkä tovi, olisiko joskus syytä pysähtyä peilin eteen ja pyytää kuvastinta kertomaan, millainen minä nyt olen? Kuuntelenko toisia, miten toimin itse, miten toimin ongelmatilanteissa, miten reagoin muutoksiin? Kuka ja millainen ihminen astuu ovesta sisään, kun avaan työpaikkani oven työvuoroon tullessani?
On niin helppoa hakea syyllistä sen sijaan, että pyrkisi itse kehittämään itseään ja ymmärtämään työkaveria saati sitten puhaltamaan yhteen hiileen. Oman vapaa-ajan ja työelämän yhteensovittaminenkaan ei aina onnistu. Elämässä tulee väistämättä vastaan tilanteita, että joutuu antamaan periksi yhteisen edun nimissä. Tai ainakin pitäisi. Tehyn tehtävä ammattijärjestönä on valvoa jäsentensä etua. Kuitenkin niin, että tavoitteena on yhteinen hyvä meille kaikille. Työsuojelun yksi tärkeä tavoite on tähdätä työhyvinvoinnin ylläpitämiseen. Mieluummin havaitsemalla haasteita ja ongelmatilanteita ajoissa kuin liian myöhään.
Työhyvinvoinnin määritelmiä löytyy monenlaisia. Jos jokaiselta yksittäiseltä työntekijältä kysytään, sieltä saataisiin hyvin monenlaisia vastauksia. Yhdelle se voi tarkoittaa terveyttä, toiselle kehittymismahdollisuuksia ja haasteita, kolmannelle hyvää johtamista. Kaikki aivan oikeita asioita sinänsä. Lopulta kuitenkin moni asia työhyvinvoinnin edistämisessä ja ylläpitämisessä lähtee itsestä. ”Vain itseään voi muuttaa, ei toisia”, tämä on hyvä muistisääntö tämänkin asian suhteen.
No miten sitä sitten lähtisi itseään kehittämään? Missä vaiheessa minun on havahduttava siihen, että ”tarttis tehdä jotain?” Työsuojelun näkökulmasta voisi ainakin olla tarpeen tilanteissa, jos alkaa tuntua siltä, että työssä on raskasta, tulee tunne, että työn ilo on kadonnut. Konfliktit ja eripura syövät energiaa ja sitä arvokasta aivokapasiteettia, ja ovat yksi pahimmista aikavarkaista. Positiivista palautetta ei kuulu eikä näy, kiitoksesta puhumattakaan. Paha olo lisääntyy ja se tuppaa jalkautua työstä kotiinkin. Toisten syyllistämisellä asia ei ratkea. Konfliktit aiheuttavat mittaamattoman määrän inhimillistä kärsimystä ja mielipahaa.
Kannattaa ottaa asia puheeksi joko esimiehen ja/tai työkaverin tai työsuojelun kanssa. Puhuminen voi auttaa ja sillä on sekin merkitys, että samalla oppii käsittelemään asioita. Voi kokeilla sitäkin, että sanoo sen kiitoksen tai huomenen ensin itse toiselle, eikä odota, että joku toinen tekee aloitteen.
Hyvä on muistaa, että työpaikan kulttuuri muuttuu hitaasti, mutta tunneilmapiiri nopeasti. Vie vain noin 30 sekuntia aikaa heittää keskustelun yhteydessä kahvitauolla myrkkyä ilmaan ja tunnelma muuttuu kaikilla. Meillä jokaisella on vastuu oman työpanoksemme kautta työyhteisössä, mutta myös työhyvinvoinnin suhteen. Aloittaa voi miettimällä ensin omaa työhyvinvointiaan. Mikä on esimiehen tuki, oman elämän tasapaino, itseluottamus, terveys ja työkyky, työn hallinta, työkaverit, oma kehittymishalu ja osaaminen.
Hyvässä työyhteisössä kuuluu olla huumoria, mutta ei toisten kustannuksella, itseironia on paras huumorin laji! Asioista puhutaan – vaikeistakin. Lisäksi asenne työntekoon on kohdallaan: jokaisella on ymmärrys siitä, mikä on kenenkin rooli työpaikalla, jokainen tietää, mitä heiltä odotetaan. Jokainen kantaa vastuunsa työpaikan hyvästä ilmapiiristä. Arvostus on yksi tärkeä sana. Voit aloittaa siitä, että arvostat itseäsi ja omaa ammattiasi, sillä se on polku ammatilliseen käyttäytymiseen. Arvostat muitakin ja heidän ammattitaitoaan ja osaamistaan sekä rooliaan.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!
Päivi Kaski, työsuojeluvaltuutettu Oulaskangas
paivi.kaski ät ppshp.fi
Kommentit
Lähetä kommentti