Siirry pääsisältöön

Oulaskangas YT


Tuota sanaa en koskaan kuvitellut tänne kirjoittavani. Nyt on tilanne kuitenkin se että Oulaskankaalla on tällä hetkellä, kun tätä kirjoitan, menossa yt- neuvottelut synnytysosaston ja psykiatrian toimntojen osalta.
Uutinen otettiin tietenkin tyrmistyneenä vastaan, synnärin osalta vääntöä on käyty jo viitisen vuotta, välillä on saatu uutta toivoa ja välillä vajottu taas epätoivoon, on saatu poikkeuslupaa ja oikeuden päätöstä lakkauttamisesta, pieni hoitajarukka on siinä melko avuton ajatuksinensa vaikka mahtava työyhteisö ja kansan tukikin on ollut takana.
Psykiatrian tilanne, jo toistamiseen parin vuoden sisällä, tuli vielä suurempana yllätyksenä, ainakin itselleni.
Olo on aivan sanoinkuvaamattoman tyhjä, tällä hetkellä ei ole vielä tietoa mihin voisi itse kuvitella sijoittuvansa, vai voiko mihinkään. Jälkeenpäin ajateltuna 35 v. synnärin lastenhoitajana tuntuu menneen todella nopeasti, työ ja työyhteisö on ollut mieluisa.
Koko tämän työssäoloajan olen ollut mukana ammattiosastotoiminnassa jollakin tavoin, siltäkin kantilta katsottuna tilanne on epätavallinen sairaalamaailmassa, tosin se tuo itselle hieman laajempaa näkökulmaa tähän tilanteeseen. Ammattiosasto on ollut mukana tukemassa jäseniään koko tämän prosessin ajan, siitä suuri kiitos!
Jouluun mennessä synnytykset loppuvat ja meille henkilökunnalle on osoitettu uudet työtehtävät, kenelle minnekkin, mielenkiinnolla odotamme minkälaiseen tehtävään kukanenkin sijoittuu, suurelle osalle uusi työtehtävä on varmasti myös pelottava ja haastava. Mutta sanotaanhan myös että muutos on mahdollisuus.
Toivotan kuitenkin kaikille lämmintä Joulun odotusta ja tsemppiä tuleviin pääätöksiin!
- Anita from OulasPalmas
Oulaskankaan alajaoston puheenjohtaja, lastenhoitaja

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

We Want You

Olen aloittanut ammattiosastomme nuoriso- ja opiskelijavastaavana ja olen miettinyt, miten voisimme parantaa hyvinvointiamme rajallisin resurssein. Mielestäni hyvään elämään kuuluu työn lisäksi kulttuuria ja sivistystä - tarvitsemme sosiaalista kanssakäymistä ja uusia kokemuksia.   Kysynkin, onko sinulla tulossa taidenäyttely? Harrastatko valokuvausta, kuorolaulua? Vai onko bändisi keikalla Oulun seudulla? Järjestätkö dj-keikan, nukketeatteriesityksen, runonlausuntaillan? Olet iältäsi vanha, nuori tai keski-ikäinen, opiskelija tai pidempään töissä viihtynyt? Me haluamme tietää tapahtumastasi. Voimmeko miettiä yhteistyötä ja vaikka markkinoida tapahtumaasi? Ehkä voisimme tukea jäsentemme osallistumista kulttuuritapahtumaasi. Kerro meille - olkaamme vahvempia yhdessä!   Terveisin, Tommi Kallioniemi ( tommikall(at)outlook.com)
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää. Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä. Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervet...
Lähetä kommentti
Lue lisää