Siirry pääsisältöön

Mietteitä neuvottelukierroksen päätteeksi

Koko viikko velloo mielessä tunteiden vuoristoradassa. Sopimus saatiin ja siitä hyvä mieli. Miksi muut pienet positiiviset hetket jäävät jumiin negatiivisen ryöpytyksen alle. Pitkään on puhuttu, että Tehy ei näy missään. Nyt on tehty ammattiliittoa näkyväksi ja ihmisten tietoisuuteen. Mutta miksi sekään ei ole yhtä äkkiä hyvä asia?
Kolmessa päivässä terveydenhoitoalan ylityö- ja vuoronvaihtokielto näytti nykyjärjestelmämme heikkoudet. Se osoitti kuinka terveydenhuoltoa pyöritetään hoitajien venymisellä ja vuorojen vaihtamisella. Resurssit eivät ole kunnossa, jos työnteko pohjautuu joustamiseen.  Kiitos siitä teille jäsenet, kun toitte todellisuuden esiin kuntapäättäjille.
Tehyllä oli neuvottelukierrokselle kolme tavoitetta ja ne saavutettiin. Kiitokset kuuluvat hyville neuvottelijoillemme Millariikalle ja Else-Maille, unohtamatta ollenkaan sisarliittomme Superin neuvottelijoita.  Saimme vientialojen tasoiset palkan korotukset 3.45 % ja lomarahoja saadaan takaisin jonkun verran. Lomarahakompensaatio on 9.2 %, joka on piilotettu paikallisen tuloksellisuuden muotoon tuo meille keskimäärin 260 euroa kertakorvauksena. Kyseinen summa maksetaan kaikille. Tässä vaiheessa se tuntuu varmasti pettymykseltä. Tämä raha otetaan kuntien pussista, kun valtiolta sitä ei saatu. Pitää jaksaa muistaa, että ammattijärjestöillä ei ole mahdollisuutta kumota Kikyä, koska se on maamme hallituksen painostuksen alla tehty keskusjärjestösopimus.
Sain viestiä, että hyvähän sinun on Tehyn palkkalistoilla olla, kun ei koske sinua! Ei ole totta. Minä olen ihan PPSHP palkkalistoilla ja tämä kaikki koskee myös minua.
Perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät uudistukset ovat hieno asia. Isyysvapaa pitenee 6 päivästä 12 päivään ja äkillisesti sairastuneen lapsen hoitovapaa nousee 10 -vuotiaasta 12 -vuotiaita koskevaksi.  Sain kuulla kommenttia, että nuo ovat epäreiluja saavutuksia, kun eivät koske kaikkia. Voin sanoa, etteivät koske minuakaan enää, mutta olen silti niihin tyytyväinen. Kaikkea ei aina saa omaan lusikkaan asti. Meidän alalla on enemmistö niitä, joita tämä edellä mainitut asiat hyödyttävät. Lisäksi on myös muita hyviä tekstimääräyksiä, joita avataan sitten jäsenilloissa paremmin.
Sitten on vielä suuren palauteryöpyn aiheuttanut oma sopimus.  Se ei ole valetta.  Oma sopimus ei ole pelkkä yksi paperi, eikä se näin ollen ole valmiina juuri nyt. Kirjaa ei kirjoiteta yhdessä yössä. Oman sopimuksen tavoitteena on parantaa palkkaehtoja ja huomioida aiempaa paremmin alan erityispiirteet kuten esimerkiksi vuorotyö. Meille on annettu nyt kannet ja niiden sisälle ruvetaan rakentamaan omaa sopimusta. Sitä varten on perustettu työryhmä neuvottelemaan terveys- ja sosiaalialan erityiskysymyksistä työnantajapuolen kanssa. Työryhmä on jaettu terveys- ja sosiaalipuoliin.
Uutta syntynyttä sopimusta tullaan avaamaan lähiaikoina useilla foorumeilla. Tehy ry järjestää Kunta-alan sopimuksen selostustilaisuuden verkossa maanantaina 12.2.2018 klo 11.15 ja on kaikkien katsottavissa. Lisäksi paikallisesti ammattiosastomme järjestää sopimuksen avaamiseen liittyviä tilaisuuksia. Torstaina 15.2.2018 klo 16.30 alkaen Lasaretissa järjestetään aiheesta jäsentilaisuus yhdessä ao 706 ja Oulun Tehyn aluetoimiston kanssa. Käy ilmoittautumassa ja tule kuulolle! Ensi viikon alussa ilmoitamme luentosali-infoista ja Oulaskankaan / Kalajokilaakson alueella järjestettävästä jäsentilaisuudesta. Seuratkaa ammattiosaston tiedotusta!
Outi Puoskari, Tehy PPSHP ao pj, Tehy ry valtuutettu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

We Want You

Olen aloittanut ammattiosastomme nuoriso- ja opiskelijavastaavana ja olen miettinyt, miten voisimme parantaa hyvinvointiamme rajallisin resurssein. Mielestäni hyvään elämään kuuluu työn lisäksi kulttuuria ja sivistystä - tarvitsemme sosiaalista kanssakäymistä ja uusia kokemuksia.   Kysynkin, onko sinulla tulossa taidenäyttely? Harrastatko valokuvausta, kuorolaulua? Vai onko bändisi keikalla Oulun seudulla? Järjestätkö dj-keikan, nukketeatteriesityksen, runonlausuntaillan? Olet iältäsi vanha, nuori tai keski-ikäinen, opiskelija tai pidempään töissä viihtynyt? Me haluamme tietää tapahtumastasi. Voimmeko miettiä yhteistyötä ja vaikka markkinoida tapahtumaasi? Ehkä voisimme tukea jäsentemme osallistumista kulttuuritapahtumaasi. Kerro meille - olkaamme vahvempia yhdessä!   Terveisin, Tommi Kallioniemi ( tommikall(at)outlook.com)

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita...

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää. Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä. Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervet...