Siirry pääsisältöön

Varanpuhenjohtaja tässä äänessä, ainakin kuvainnollisesti!

Edelliseen Kirsin kirjoittamaan blogiin viitaten kevät on saapunut, pajunkissat kohta syntyneet ja kesää kohti mennään. Talvi meni, voisiko sanoa, että sitä odotellessa, toivottavasti kesälle ei käy niin. Allekirjoittanut on toiminut ammattiosastoaktiivina jo pitkän tovin. Taitaa olla viides hallituskausi menossa, josta on tietty kiittäminen teitä minua äänestäneitä jäseniä, kiitos. Taival on alkanut aikoinaan hallituksen varajäsenyydellä niin sanotulla kesken kauden hallituksen täydentämisellä. Siitä eteenpäin sitten varsinaisena jäsenenä. Kaksi kautta toimin ammattiosaston sihteerinä. Nyt on menossa toinen kausi varapuheenjohtajana.
Varapuheenjohtajan rooliin luonnollisesti kuuluu tarvittaessa sijaistaa puheenjohtajaa ja olla myös tarpeen vaatiessa valmis astumaan puheenjohtajan saappaisiin. Puheenjohtajan aisaparina tiiviillä yhteistyöllä päästään ammattiosaston johtamisessa hyviin tuloksiin. Ammattiosaston toiminnassa varapuheenjohtajan tehtäväkenttä on yhdysjäsenet ja heidän huoltonsa. Suunnitella ja järjestää yhdysjäsenille suunnattuja tilaisuuksia, perehdytystä, välittää tietoa, kuunnella, kannustaa ja tsempata.
Kattava yhdysjäsenverkosto on ammattiosaston tukipilari. Samassa yksikössä voi yhdysjäseniä olla useampi. Yhdysjäsenen rooli on erittäin merkittävä. Hän välittää tietoa molempiin suuntiin ja innostaa porukkaa osallistumaan. Tärkein tehtävä on hoitaa jäsenhankinta työyksikössä ja opastaa Tehyyn liittymisessä. Opastamisessa kannattaa hyödyntää yhdysjäsenkansion materiaalia pitämällä se ajan tasalla. Jäsensihteeri ja kaikki muutkin aktiivitoimijat ovat yhdysjäsenten käytettävissä. Tarpeen vaatiessa kannattaa kääntyä heidän puoleen. Älä unohda myöskään hyödyntää alueluottamusmiestä. He auttavat, selvittävät ja opastavat.
Tulosaluekohtaiset yhdysjäsentilaisuudet OYS:ssa pidettiin maaliskuun aikana. Valitettavasti osallistuminen oli vähäistä. Toivottavasti mahdollisilla seuraavilla kerroilla useampi pääse paikalle. Tilaisuuksien keskustelut olivat hyviä ja antoisia. Niissä keskityttiin kunkin alueen omiin asioihin.
Uusien yhdysjäsenkansioiden jakamisen yksiköihin huolehtivat alueiden alueluottamusmiehet.
Oulaskankaan ja Visalan alueen yhdysjäsenet tapaamme 15.4.2014. Tulukaa kuulolle ja jutusteleen teidän asioista.

KEVÄÄN YHTEINEN YHDYSJÄSENILTA ON 7.5.2014 KLO 17.15–20.00. MUISTA ILMOITTAUTUA MUKAAN. KUULLAAN ASIAA AINAKIN TYÖSUOJELUSTA.

Toisesta tehtävästäni, alueluottamusmiehen tehtävästä operatiivisella tulosalueella, sitten toisella kertaa.
-terkuin Merja, pidetään yhteyttä 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita

Näkökulmia keväästä 2022!

Voisin aloittaa toistamalla koko alkuvuoden esillä olleita tilastoja, tulevaisuuden näkymiä tai kertomuksia elävästä elämästä terveydenhuollosta. Mutta siihen ei enää liene tarvetta. Kaikille keskustelua seuranneille saatikka terveydenhuollon osapuolille on kiistämättä selvää, ettei alalle ole oikein tulijoita ja aivan liikaa on lähtijöitä. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että tulevaisuudessa ei ole nykyisen tasoisia palveluja, niin kun ei ole tekijöitäkään, ellei nyt tehdä jotain. Pitoa ei ole eikä vetoa. Tästä ei ole käsittääkseni erimielisyyttä. Nyt vaan on pakko kääriä hihat tai hyväksyä tuleva. Se, ettei ole kuullut tai ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, ei ole enää uskottava vaihtoehto. Silti alan työnantajat, heitä edustavien KT:n neuvottelijoiden johdolla, käytännössä kieltäytyvät neuvottelemasta. Heidän edistämänsä ratkaisuehdotukset ovat kaikesta huolimatta sellaista luokkaa, että hyväksytään nyt ja tulevaisuudessa potilasturvallisuuden vakavasti vaarantava tilanne. Ei kukaa

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää. Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä. Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervet