Korona-kevät 2020, sellaisena se muistetaan. Kaikkea valtakunnan uutisointia hallitsivat uutiset koronatilanteesta. Television ajankohtais- ja keskusteluohjelmat täyttyivät asiantuntijoiden arvioista epidemiatilanteeseen liittyen. Heti alussa pohdiskeltiin, laskettiin ja alettiin valmistautua siihen miten terveydenhuoltomme kestää ennen kokemattoman tilanteen. Julkisuudessa näytettiin kuvaa ja kuvia suojavaatetuksessa kulkevista terveydenhuollon työntekijöistä meiltä ja muualta. Kiitosta sekä kannustusta tuli kansalaisilta, julkisuuden henkilöiltä ja osallistuipa valtiovaltakin asiaan valaisemalla Finlandia-talon!
Valmiuslain säädöksiä otettiin käyttöön 17.3.2020. Sitten 16.6.2020 valtiovalta katsoi, ettei niitä enää siinä epidemia tilanteessa tarvittu. Noiden säädösten avulla voitiin puuttua mm. irtisanomisaikaan ja vuosilomiin, sekä voitiin määrätä ihmisiä ylitöihin. Työnantajille annettiin valtaa, jotta he kykenevät suojaamaan väestöä poikkeusoloissa. Mutta tuliko saman paketin mukana viisautta käyttää sitä oikein. Valmiuslaki 1 luku 4 § ”Toimivaltuuksia voidaan käyttää vain sellaisin tavoin, jotka ovat välttämättömiä lain tarkoituksen saavuttamiseksi ja oikeassa suhteessa toimivaltuuden käyttämisellä tavoiteltavaan päämäärään nähden.” Valmiuslain lisäksi tarkastelussa on ollut KVTES vuosilomaluku ja sieltä erityisesti luvun 7 § 4 mom., jossa sanotaan, että kesäloma on annettava yhdenjaksoisena ellei työn käynnissä pitämiseksi ole välttämätöntä jakaa sitä osaa lomasta, joka ylittää 10 vuosilomapäivää. Tässäkin puhutaan välttämättömyydestä, joka viittaa johonkin mikä ei ole toteutettavissa toisin.
Osa työnantajan ratkaisuista, jotka ovat liittyneet edellä mainittuihin ovat aiheuttaneet työntekijöissä ahdistusta, suuttumusta ja vaikuttaneet työhyvinvointiin. Se on myös työllistänyt edunvalvontaa ja työllistää edelleen. En pysty sanomaan suoraan missä ja milloin tuo ratkeaa mikä on ollut oikeasuhtaista ja välttämätöntä mutta riippumatta siitä jo nyt on syytä pysähtyä ja miettiä työhyvinvoinnin johtamista erityisesti epävarmoissa tilanteissa ja tilannekuvissa.
Vielä on kesää jäljellä ja toivottavasti tulee niitä lämpimiä päiviäkin edelleen. Syksyn puolelle taipuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Meille on tullut yhteydenottoja, joista välittyy se, ettei kesä ja kesälomat 2020 ole tuoneet riittävää lepoa ja palautumista muutoinkin vaativasta työstä jolle erityisen painolastin toi korona ja siihen valmistautuminen. Töihin palannee enemmän jo valmiiksi huonosti palautuneita ihmisiä. Uusiin tai uuteen aaltoonkin epidemian suhteen tulee ja aletaan varautua. Touko- kesäkuun vaihteessa kävimme työnantajan ja järjestöjen välillä tiiviin vajaan kuukauden mittaiset yhteistoimintaneuvottelut koronaepidemiasta johtuvista, henkilöstön asemaan merkittävästi vaikuttavista muutoksista työn organisoinnissa ja muissa työjärjestelyissä. Tarkoituksena varautuminen mahdolliseen toiseen aaltoon tai pitkäkestoiseen epidemiaan.
Tuossa varsin tiiviissä neuvotteluaikataulussa perustettiin kolme työryhmää. Yksi ryhmä pohti yhteisiä keinoja niihin yksiköihin ja toimintoihin, joissa epidemian jatkuminen aiheuttaa töiden vähentymistä. Näissä yksiköissä työnantaja ja järjestöt suosittelevat käyttämään palkallisia vapaita. Tämän lisäksi työnantaja voi myöntää henkilöiden hakemuksesta palkatonta vapaata tai osa-aika työtä tilanteen mukaan.
Ryhmä, jossa neuvoteltiin epidemia valmiuden ylläpitämisestä ja koronapotilaiden hoidon varmistamisesta, esitti käytössä olevien osaamiseen perustuvien kiertoalueiden edelleen kehittämistä sekä yhteisen teknisen kustannuspaikan ja työvuorosuunnittelun kehittämisen tähän liittyen. Näitä luonnollisesti kehitetään ja käytetään työsopimuslain, kunnallisen viranhaltijalain sekä työ- ja virkaehtosopimusten rajoissa. Tehy PPSHP:n ydinviesti oli kaikessa, että vältetään viimeiseen asti määräämistä ja nojaudutaan enemmänkin sopimiseen. Ehdotimme valmiusjoukkomallia (työnimi), jossa perustetaan vapaaehtoisuuteen perustuva joukko (x-määrä tarvittavia ammattilaisia), joka paikallisesti sovittujen ehtojen ja korvausten puitteissa on valmis turvaamaan mahdollista epidemiatilannetta. Tällä mallilla mielestämme on myös se ulottuvuus, että tuo joukko olisi ennalta tiedossa ja mahdollistaisi kevättä paremmin normaali toiminnan suunnittelun ja jatkuvuuden. Näiden ajatusten jalostaminen jatkuu edelleen, jotta mahdollistuisi paikallisesti sopia noista joustamisen rajoista, ehdoista ja korvauksista. Ryhmän työtä on jo aikataulutettu.
Kolmanneksi neuvottelimme KVTES 1 luku 10 § tilapäinen siirto toisiin tehtäviin enintään kahdeksaksi viikoksi kerrallaan tulkinnasta. Tämän ryhmän kohdalla voidaan todeta yksinkertaisesti, että meidän ja työnantajan tulkinta erosi kyseisen pykälän kohdalla, kun tarkastellaan työsuhteen oleellisia ehtoja kuin myös kun tarkastellaan mahdollisuutta uusia siirtoa saman tiedossa olevan asian vuoksi. Varsinaisesti tästä pykälästä ei ole olemassa oikeuskäytäntöä eikä siis myös ennakkotulkintaa.
Kevät tuli, voi kai todeta nopeasti, eikä harkinta aikaa tai tulkinta aikaa jäänyt käsillä oleviin asioihin ehkä riittävästi. Tämä näkyi mielestäni esimerkiksi siinäm että ohjeistus niin meillä kuin muuallakin päivittyi nopealla tahdilla. Nyt tilanne on ollut rauhallinen ja on ollut aikaa analysoida kevättä samalla valmistautuen syksyyn. Terveydenhuollossa työskentelee sitoutuneita ihmisiä, jotka usein menevät sisulla pidemmälle kuin fysiikka ja mieli suosittelisivat. Nyt ja aina on pidettävä kirkkaana mielessä työhyvinvoinnin aspekti jokaisessa päätöksessä. Se on aina viime kädessä myös sen asiakkaan ja potilaankin etu. Mietitään niitä keinoja, haastavissakin tilanteissa, millä ”maailman älykkäin sairaala” voi lunastaa lupauksensa olla ”elämäsi työpaikka.”
Jukka Kanto
va pääluottamusmies
Tehy PPSHP
Kommentit
Lähetä kommentti