Siirry pääsisältöön

Tehyn lakko vuosimallia 2020?


Paikallinen uutislehti Kaleva uutisoi isosti kuluvalla viikolla, että hoitajat (eli Tehy ry ja SuPer ry) suunnittelevat lakkoa tulevalle keväälle. Kaleva kertoi, kuinka eri työnantajat ovat tähän valmistautuneet.

Itseäni toisaalta huvittaa tämä uutisointi, koska meillä on kunta-alalla voimassa olevat työehtosopimukset 31.3.2020 asti ja toisaalta meillä on valtakunnassa neuvottelut meneillään. Tällä hetkellä muut asettavat meidän päälle lakkovaatetta ihan urakalla. Eiköhän kuitenkin lähtötilanne ole se, että neuvottelupöydässä neuvotellaan ja pyritään löytämään yhteisymmärrys ratkaisuista.

Tämä ei tietenkään ole varmaa ja tämän vuoksi kaikilla palkansaajajärjestöillä tulee olla jatkuva valmius erityyppisiin tukitoimiin. Tukitoimet eivät välttämättä tarkoita lakkoa tai ylityökieltoa. Mutta se voi tarkoittaa niitä. Itseasiassa meidän työsopimussuhteisten osalta tukitoimet voivat olla hyvinkin innovatiivisia sekä vaikuttavia, kuten nähtiin 2007. Työsopimussuhteisilla ei ole mitenkään lainsäädännöllä rajattu tukitoimia, kuten virkasuhteisilla on.

Milloin tukitoimia voidaan käyttää? Niihin voidaan joutua turvautumaan silloin, kun työehtosopimus ei enää ole voimassa, muuna kuin jälkivaikutuksella. Työehtosopimukset tehdään yleensä määräajaksi juuri sen vuoksi, että niiden kautta neuvotellaan ja sovitaan meidän työsuhteiden ehdoista ja mahdollisista palkankorotuksista lähitulevaisuuteen. Kukaan ei pysty ennustamaan loputtomasti tulevaa, joten tämän vuoksi työehtosopimuksetkin ovat määräaikaisia.

Jälkivaikutus tarkoittaa taas sitä, että vaikka sinällään työehtosopimus on päättynyt ja sitä myöten työnantajan ostama työrauhavelvoite, tulee työnantajan edelleen noudattaa palkansaajiinsa työehtosopimuksensa ehtoja. Yleensä jälkivaikutus kestää niin kauan, kuin alan työehtosopimuksista ylipäätänsä on jotain neuvottelu- ja sovintoyrityksiä olemassa. Käytännössä kuitenkin kaikki riidat ratkeavat aikanaan ja harvoin niissä on mennyt kuukausikaupalla aikaa.

Mihin sitten tukitoimia tarvitaan? Meitä edustaa valtakunnan neuvottelupöydässä valitsemamme neuvottelijat. Tehyllä on tällä hetkellä puheenjohtaja Millariikka Rytkösen vetämänä liuta oikeusoppineita ja kokeneita neuvottelijoita. Tästä huolimatta voidaan ajautua tilanteeseen, ettei työnantaja ota meitä tarpeeksi vakavasti, ennen kuin näytämme voimaamme tukitoimilla. Eli meidän tehtävämme on olla tukemassa neuvottelijoita, jotka neuvottelevat puolestamme ja meidän on oltava valmis tukemaan heitä neuvotteluissa, jos käsky tukemiseen käy.

Mitä työnantaja tekee? Luonnollisesti fiksu työnantaja haluaa rauhaa, mutta kuten yllä tuli ilmi, niin kaikki eivät ole aina yhtä fiksuja ja voidaan ajautua erimielisyyteen. Työnantajalla on vastuu toiminnasta, vastuu sairaalamaailmassa potilaiden hoidosta (sitä vastuuta meillä ei ole, muuta kuin työvuorossa, oman tekemisen kautta) ja tämän vuoksi fiksu työnantaja myös valmistautuu toiminnoissaan tilanteisiin, joissa kaikki ei menekään, kuten Strömsössä.

Työnantaja vastuulle kuuluu edelleen myös työaikojen suunnittelu ja vuosilomien vahvistaminen työehtosopimuksen ja lainsäädännön rajoissa. Fiksu työnantaja aivan varmasti käyttää tätä valtaansa varautuessaan mahdollisiin poikkeusoloihin. Tämän vuoksi he eivät esimerkiksi kovin hevillä tässä poikkeavassa tilanteessa ala vahvistamaan vuosilomia - varsinkaan kun Kaleva tai muu media "tietävät" tilanteet ”paremmin”, kuin kukaan muu. Tässä jopa harmillisessa tilanteessa vuosilomienkin suhteen tulee vaan muistaa pari juttua. Vuosilomatkin tulee antaa ja vahvistaa tietyissä rajoissa. Pitämättömät talvilomat on annettava ennen seuraavaa lomakautta, ellei muuta sovita. Toisaalta vaikka kuinka lomia sovitaan siirrettäväksi eteenpäin, on ne vaan annettava tietyssä raamissa ja kohta niitä on läjässä tuplaten. Fiksun työnantajan luulisi ymmärtävän tämän.

Toisin sanoen, vaikka meistä kukaan ei haikaile tukitoimia, niin me tiedämme sen, että kaikkeen tulee poikkeusoloissa varautua, niin meidän palkansaajien, kuin työnantajankin. Lisäksi meidän on kaikkien hyvä muistaa se, että sodan jälkeen koittaa aina rauha ja poikkeusolojen jälkeen jatkuu elämä. Olkaamme valmiita taistelemaan, meidän tehyläisten etujen ja palkkausten puolesta, mutta älkäämme polttako kaikkia siltoja takanamme.

Juha Honkakoski, pääluottamusmies TEHY PPSHP
maili: juha.honkakoski ät ppshp.fi
Twitter: @JHonkakoski
p. 040 126 3574

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita

Näkökulmia keväästä 2022!

Voisin aloittaa toistamalla koko alkuvuoden esillä olleita tilastoja, tulevaisuuden näkymiä tai kertomuksia elävästä elämästä terveydenhuollosta. Mutta siihen ei enää liene tarvetta. Kaikille keskustelua seuranneille saatikka terveydenhuollon osapuolille on kiistämättä selvää, ettei alalle ole oikein tulijoita ja aivan liikaa on lähtijöitä. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että tulevaisuudessa ei ole nykyisen tasoisia palveluja, niin kun ei ole tekijöitäkään, ellei nyt tehdä jotain. Pitoa ei ole eikä vetoa. Tästä ei ole käsittääkseni erimielisyyttä. Nyt vaan on pakko kääriä hihat tai hyväksyä tuleva. Se, ettei ole kuullut tai ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, ei ole enää uskottava vaihtoehto. Silti alan työnantajat, heitä edustavien KT:n neuvottelijoiden johdolla, käytännössä kieltäytyvät neuvottelemasta. Heidän edistämänsä ratkaisuehdotukset ovat kaikesta huolimatta sellaista luokkaa, että hyväksytään nyt ja tulevaisuudessa potilasturvallisuuden vakavasti vaarantava tilanne. Ei kukaa

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää. Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä. Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervet