Siirry pääsisältöön

Paikollaan, valmiit, NYT!



Tiistaina se alkaa – kunta-alan työehtosopimusneuvottelut. Meidänkin on aika alkaa kääriä hihoja ja seurata tarkkaan missä mennään. Tiedän, että ilmassa on suuria odotuksia ja tes-neuvottelujen yllä leijuu työtaistelun uhka. Ihan niin kuin on käynyt muillakin tähän mennessä neuvotelluilla aloilla. Mistä sitten neuvotellaan?  On niin paljon tarpeita, joka talossa, yksikössä ja jokaisen mielessä. Yhdessä sisarjärjestö Superin kanssa neuvotellaan palkankorotuksista, kiky-tuntien poistamisesta ja omasta Sote-alan työehtosopimuksesta. Vientiteollisuuden pelinavaus palkankorotuksille 3.3 % ei nyt vaan ihan riitä, tavoitteena on saada koulutetulle hoitohenkilökunnalle 1.8 % korkeampi palkankorotus. Tämä on tavoite ja sillä on hintansa. Senhän voi lukea jo lehtien palstoilta: Hoitajat on ahneita, verot nousevat ja ihmishenget ovat vaarassa. Antakaapa olla! Pääministeri Marin sanoi A-studion haastattelussa, että jos pienipalkkaiset naiset menevät yleislakkoon, Suomi ei kestä sitä. Mutta emme me hoitoalan ammattilaisetkaan kestä tätä nykyistä menoa – työolot, työn arvostus ja palkkaus on saatava kuntoon. Talkoot on nyt tehty. Kuntatyönantaja on laskenut, että ylimääräisellä 1.8% prosentin korotuksella saataisiin palkattua 15700 sairaanhoitajaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Mistä nuo sairaanhoitajat löytyvät? Kertokaa minullekin, jos joku teistä löytää tuon joukon. Ammattiosasto tulee tarvitsemaan kaikkia jäseniään tämän kevään aikana. Paikallinen tuki meidän liitomme neuvottelijoille on äärettömän tärkeä. Samalla tehdään paikallisesti sellaista yhteistyötä mitä ei olla aikaisemmin paljonkaan tehty – minulla on suunnitelmia. Kuulette niistä tässä pikkuhiljaa. Päivittäkää jäsentietoihin yhteystiedot! Mottona: Yhdessä, joukolla kohti kirkkaampaa tulevaisuutta!

Taannoin pyysin ystäviltäni positiivia sanoja tämän vuoden ajalle kulkemaan rinnallani. Sain niitä paljon. Tässäpä niistä osa upotettua tähän blogiin.   Aurinkoisena ja tunteellisena ihmisenä olin joulun alla todella harmissani, kun tuli tieto sairaanhoitopiirin hallituksen tekemästä päätöksestä yhteistoimintaneuvotteluiden aloittamisesta koskien Oulaskankaan psykiatrista osastoa ja nuorten tukitaloa. Taas! Samalla nousi sisu. Toistuvasti samassa tilanteessa olevat jäsenet tarvitsevat kaiken mahdollisen avun ja tuen. Suunnitelmat lähtivät heti raksuttamaan yhdessä luottamusmiesten kanssa. Nyt tämä prosessi on alkanut ja etenee aikataulullaan. Toivon viisautta prosessissa oleville päättäjille joka taholla, että osaisivat katsoa myös tulevaisuuteen asioissa, joita nyt päättävät.

Periksiantamattomana tahtonaisena näen tämän kevään haasteellisuuden lisäksi myös varsin opettavaisena aikana. Olen todella kiitollinen, että sain jatkaa puheenjohtajan pestiä vielä tämän kauden. Edelliset kolme vuotta ovat olleet mukavaa ja opettavaa aikaa. Kyllä tässä pestissä on välillä ollut koetuksella niin pitkäjänteisyys kuin huumorintajukin. Kuitenkin tämä on ainutlaatuinen matka. Joku on joskus kysynyt minulta, että ” onko sinulla tarpeeksi munaa tiukoissa tilanteissa” – vielä on löytynyt. Ja nythän minulla on takataskussa, aina matkassa Katrilta vertauskuvallisesti saatu kikkeli. Tämä on sellaista työtä, jonka vuoksi pitää sitkeästi ja reippaasti sukeltaa syvyyksiin, että voi saavuttaa suuria seikkailuja. Mitäpä sitä ei puheenjohtaja tekisi ammattiosastonsa eteen. Rohkea ja sopuisa olen ollut aina elämässäni. Kerkeävänä ihmisenä ehdin kyllä harrastaakin, vaikka välillä tämä työ on vähän ympäripyöreätä vuorokautta. Joutuisasti ehdin aina mökille tuulettamaan ajatuksiani, ihailemaan luonnon kauneutta ja leipomaan kakkuja. Vauhtia ja menoa elämään löytyy myös paikallisen ralliseuran riveistä ja lukuisista talkootehtävistä. Lomalla on akut täytetty ja nyt pannaan menoksi kohti kevättä.

Norsukin syödään pala kerrallaan, niin tahkotaan tämä neuvottelukierroskin. Muista tulla kuulolle Tehy ry järjestämään neuvottelukierros jäseniltaan 4.2.2020 Lasarettiin. Ilmoittautuminen on avoinna. Paikalla ovat Tehy ry:n puheenjohtaja Millariikka Rytkönen ja edunvalvontajohtaja Else-Mai Kirvesniemi. 

- Outi Puoskari

Tehy PPSHP puheenjohtaja


12.1.2020

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita

Näkökulmia keväästä 2022!

Voisin aloittaa toistamalla koko alkuvuoden esillä olleita tilastoja, tulevaisuuden näkymiä tai kertomuksia elävästä elämästä terveydenhuollosta. Mutta siihen ei enää liene tarvetta. Kaikille keskustelua seuranneille saatikka terveydenhuollon osapuolille on kiistämättä selvää, ettei alalle ole oikein tulijoita ja aivan liikaa on lähtijöitä. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että tulevaisuudessa ei ole nykyisen tasoisia palveluja, niin kun ei ole tekijöitäkään, ellei nyt tehdä jotain. Pitoa ei ole eikä vetoa. Tästä ei ole käsittääkseni erimielisyyttä. Nyt vaan on pakko kääriä hihat tai hyväksyä tuleva. Se, ettei ole kuullut tai ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, ei ole enää uskottava vaihtoehto. Silti alan työnantajat, heitä edustavien KT:n neuvottelijoiden johdolla, käytännössä kieltäytyvät neuvottelemasta. Heidän edistämänsä ratkaisuehdotukset ovat kaikesta huolimatta sellaista luokkaa, että hyväksytään nyt ja tulevaisuudessa potilasturvallisuuden vakavasti vaarantava tilanne. Ei kukaa

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää. Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä. Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervet