Siirry pääsisältöön

Valoa kohti!

Kevät on jo pitkällä ja katse on kaikilla kohti orastavaa kesää. Olemme kaikki käyneet läpi kohtuullisen haastavan talven keskellä muutoksia, muuttuvia työympäristöjä sekä toimijoita. Näin on myös meillä työsuojelutoimijoilla kun uusi kausi käynnistyy ja uudet työsuojeluvaltuutetut astuvat tehtäviinsä. Vanhempien kollegoiden kanssa olimme siinä tilanteessa, josta usein muistutamme itse työyhteisöissä: Huomioikaa riittävästi uudet, perehdytettävät työntekijät! Muistakaa sitä, huolehtikaa tästä, vastuuttakaa muita, kannustakaa uusia, puuttukaa tarvittaessa ja niin edelleen.
Tuttua asiaa siis kaiken kaikkiaan. Mutta kieltämättä tilanteen tulessa omalle kohdalle huomaamme itse ne realiteetit, missä elämme nykyisessä työelämässä. Ajan käyttö uuden toimijan tukemiseen ei aina ole sillä vaatimusten tasolla jossa itse haluaisimme niiden olevan. Kalenterit ovat täyttyneet jo hyvissä ajoin ja uuden toimijan tukemiseen käytettävä aika pitää nipistää jostain. Käytännössä hienot perehdytyssuunnitelmat vastuun jakamisineen siihen liittyen olivat aluksi palapeliä, joka hajosi totaalisesti. Tilannetta kuvaisi lähinnä hajonnut 2000 palan palapeli pitkin käytäviä. Jostakin oli lähdettävä, joten otetaan tilanne pala kerrallaan ja perehdytys hoidetaan sen mukaan.
Jos meillä työsuojeluorganisaatiossa on tällaisia haasteita, niin ymmärrän täysin haasteet myös työyksiköissä. Työmäärä ja kuormitukset ovat korkealla tasolla jatkuvasti, 90 % kuormitus osastoilla ei ole enää poikkeus vaan ihan arkipäivää! Jokainen toimija, joka työskentelee sellaisessa työympäristössä, on varmasti haasteellisessa tilanteessa uusien työntekijöiden saapuessa: Miten onnistun perehdytyksessä tässä tilanteessa? Pystynkö auttamaan tulevaa kollegaa sisäistämään kaikki tarvittavan tiedon näissä olosuhteissa? Jos en onnistu, lähteekö uusi toimija pois? Tällaiset ajatukset ovat varmasti meidän jokaisen työntekijän mielessä perehdyttäessämme uutta toimijaa tehtäviinsä kaiken kiireen keskellä. Me jokainen varmasti omalta osaltamme olemme huolissamme siitä, saammeko sitoutettua uuden työntekijän työyhteisöömme?
Kun tällainen huoli on olemassa, riski kuormituksen tunteen kasvamisen osalta realistinen. Ja kuten tiedämme, kun kuormaa on riittävästi, siihen ei välttämättä tarvita lisää häiriökuormitusta: Riski jaksamisen loppumisesta on realistinen. Miten sitten saadaan tätä kuormaa purettua? Oikeaa vastausta tuskin on olemassa, tai ainakaan suoraa sellaista. Se, mistä on aina hyvä lähteä liikkeelle kaiken kiireen keskellä on rehellisyys ja toisen kannustaminen. On rehellinen kollegalle ja tuo selkeästi esille, että nyt opastus on vaiheessa, ja kannustaa kysymään rohkeasti jos jokin ei ole vielä selvää.
Omassa työssäni joudun toteamaan uudelle kollegalle, että tätä emme ole vielä käyneet lävitse, mutta katsotaan se heti kun mahdollista. Jos tilanne on jo edessä, tehdään asia yhdessä mahdollisimman perusteellisesti. Tietysti perehtyminen tällä tavalla etenee hitaasti ja on varmasti haastavaa, mutta nykyisessä toimintaympäristössä se on ehkä varmin keino. Kun teemme työtä perehdytyksen ja työhön opastamisen parissa kaiken kiireen keskellä, tulee muistaa olla armollinen itsellemme ja uudelle työtoverille. Jos asiat eivät suju kuten Strömsössä, perehdytyksen osalta, pyritään kuitenkin yhteistyöllä viemään asiaa hyvään lopputulokseen. Kuitenkin avoimuudella ja puutteiden hyväksymisellä viestimme toisillemme siitä, että tilanne on tämä mikä on, mutta tavoitteena on kuitenkin yhteinen päämäärä osaavan toimijan kasvattaminen työyhteisöön.
Vahvan ja yhtenäisen työyhteisön voimavara on yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen. Yhdessä vastataan haasteisiin esimerkiksi perehdytyksen osalta ja sitä kautta autetaan uudet työntekijät osaksi työyhteisöä ja turvallista potilastyötä.
Kun nyt kuitenkin on jo kesä lähellä, kaikista haasteita huolimatta uskon, että työyksiköt onnistuvat perehdyksessä erinomaisesti, myös työsuojeluorganisaatio. Ja kaiken kaikkiaan muistakaahan, että kohta on juhannus ja kesä on mennyt :)
-Markku Vaarala, päätoiminen työsuojeluvaltuutettu PPSHP ky

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

We Want You

Olen aloittanut ammattiosastomme nuoriso- ja opiskelijavastaavana ja olen miettinyt, miten voisimme parantaa hyvinvointiamme rajallisin resurssein. Mielestäni hyvään elämään kuuluu työn lisäksi kulttuuria ja sivistystä - tarvitsemme sosiaalista kanssakäymistä ja uusia kokemuksia.   Kysynkin, onko sinulla tulossa taidenäyttely? Harrastatko valokuvausta, kuorolaulua? Vai onko bändisi keikalla Oulun seudulla? Järjestätkö dj-keikan, nukketeatteriesityksen, runonlausuntaillan? Olet iältäsi vanha, nuori tai keski-ikäinen, opiskelija tai pidempään töissä viihtynyt? Me haluamme tietää tapahtumastasi. Voimmeko miettiä yhteistyötä ja vaikka markkinoida tapahtumaasi? Ehkä voisimme tukea jäsentemme osallistumista kulttuuritapahtumaasi. Kerro meille - olkaamme vahvempia yhdessä!   Terveisin, Tommi Kallioniemi ( tommikall(at)outlook.com)

Pohteen ensimmäiset paikalliset sopimukset on allekirjoitettu!

  Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde käynnistyy tuota pikaa. Paljon on tehtynä valmisteluja erilaisissa kokoonpanoissa. Tehy ammattijärjestönä on myös paikallisesti osallistunut omalta osaltaan valmisteluihin. Historiallinen hetki oli eilen iltapäivällä, kun sain allekirjoittaa ensimmäiset paikalliset virka-ja työehtosopimukset hyvinvointialueelle Pohjois-Pohjanmaan julkisen sektorin ammattiosastojen valtuuttamana. Tehyn rekisteröityjen yhdistysten eli ammattiosastojen rakennetyöryhmä (RAKE) neuvottelee ja sopii isoissa muutostilanteissa, kuten työnantajan vaihdokset, työnantajan kanssa paikalliset virka- ja työehtosopimukset. Pohjois-Pohjanmaan ammattiosastojen kokous on 14.3.2022 antanut neuvotteluoikeudet Pohjois-Pohjanmaa RAKE-ryhmälle, koskien Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelle siirtyvien, sote-sopimuksen piirissä olevien ammattiosastonsa jäsenten osalta. Rake-ryhmä on valinnut tehtävään keskuudestaan neuvottelijat, kolme pääluottamusmiestä ja yhden ammattiosaston

Tämä vuosi pakettiin: Huh, huh!

Pultti on voimavara. Kerron ensimmäisenä asian, jonka me kaikki jo tiedämme. Tämä vuosi on ollut varsin erikoinen. Yritän välttää eniten työssäni kuultuja termejä kamala, uuvuttava, kuormittava, sekava, raskas, epäoikeudenmukainen… Erikoisen siitä ovat tehneet varsin monet yhtä aikaa kuormittaneet asiat: korona, työtaistelu, Ukrainan sota, energiakriisi, hintojen nousu, kiihtyvä työvoimapula sekä organisaatiouudistuksemme sairaanhoitopiirissä. Loppuvuodesta turvattomuus alkoi jopa lisääntyä. Tietotulva uudistuksista liittyen hyvinvointialueelle siirtymisestä, palkanmaksun onnistumisesta sekä oman työpaikan tilanteesta huolestuttavat meitä kaikkia, toki eri asteisena. Olen havainnut, että osalla meistä on valtava kiire ottaa tilanne heti hallintaan ensimmäisen uuden sähköpostin tai intran tiedotteen kilahtaessa näkyviin. Se ei oikeasti ole kenellekään mahdollista. Varsinkin kun meillä itse kullakin on suoritettavana ensisijaisesti se ikioma perustehtävämme. Mutta kun suurin osa mei