Viime viikolla sain työvapaa-anomuksen ajalle 1.1.2017-31.12.2021 hyväksyttynä takaisin. Sitä lukiessa minulle oikeasti valkeni, että olen luopumassa perustyöstäni määräajaksi, joka nyt yhtäkkiä ajatellen tuntuu ikuisuudelta. 15 vuoden sairaanhoitajaura on nyt katkeamassa neljäksi vuodeksi.
15 vuotta… kuinka paljon siihen mahtuukaan iloa, surua, onnistumisia, epäonnistumisia. Siihen mahtuu lukematon määrä potilaskohtaamisia, omaisten huomiointia, empatiaa, mukana elämistä. Siihen mahtuu arvokasta yhteistyötä sekä oman työyhteisön, että muiden ammattiryhmien ja yhteistyötahojen kanssa.
Rakkain työyhteisö löytyy osastolta 35, jossa työurani on ollut kaikista pitkäkestoisin. En osaa kuvata sanoin, kuinka paljon osastolla työskentely on vaikuttanut ammatilliseen kasvuuni. Työkaverit ovat enemmän kuin kavereita. Heihin voi aina luottaa kuin vuoreen. Koskaan en ole kokenut, että olisin työyhteisössä yksin. Siitä iso kiitos ja iso sydän koko henkilökunnalle.
Olen ollut työkierrossa infektio-osastolla 42, sekä neurologian osastolla 30A. Kummallakin osastolla työskentelin vuoden ajan. Tällä hetkellä olen varahenkilöstössä ja opetellut syöpätautien ja hematologian poliklinikalla työskentelyä. Tarkkailuunkin kävin perehtymässä.
Missä ikinä olenkin ollut, olen kohdannut henkilöstöä, joka on todella sitoutunutta työhönsä. Erikoisalaosaaminen on kunnioitettavan suuri, ja sitä osaamista on auliisti jaettu myös minulle, kiertolaiselle. Jokaisessa paikassa minut on otettu hyvin vastaan. Olen saanut olla osa työyhteisöä.
Kaikkia yksiköitä yhdistää yksi asia. Työn luonne on muuttunut vuosien saatossa hektiseksi. Kiire näkyy joka yksikössä omalla tavallaan, ja on joka paikassa todellinen. Valitettavan usein kuulen,( ja koen itsekin), ettei kotona jaksa tehdä mitään ylimääräistä työvuoron jälkeen. Teemme todella arvokasta potilastyötä, mutta toivon, että jokainen työntekijä huolehtii myös omasta hyvinvoinnistaan vähintään yhtä hyvin kuin potilaista.
Työtoverina sairaanhoitajana työyhteisöissä heitän nyt hetkeksi hyvästejä, mutta kokonaan ette minusta eroon pääse J. Jatkan ensi vuoden alusta päätoimisena alueluottamusmiehenä, ja keskityn Tehyläisten edunvalvontaan. Minulle kuuluu medisiininen tulosalue, kuntoutus ja yhtymähallinto.
Vaikka olen ”jo” kaksi vuotta luottamustehtäviä hoitanut osa-aikaisesti, olen edelleen oppijan roolissa. Kahdessa työtehtävässä toimiminen on ollut hyvin haasteellista, ja siinä mielessä koen työni nyt helpottuvan, kun voi keskittyä yhden työn hoitamiseen täysipainoisesti. Tekemistä varmasti riittää tulevien suurten maakunta- ja SOTE- uudistusten myötä, jos/kun ne joskus ovat toteutumassa, mutta nyt keskityn alueelliseen edunvalvontaan ja tulen ensitöikseni vuoden alusta tutustumaan jokaiseen alueeni yksikköön paremmin. Tämä on lupaus.
Ammattiosaston toiminnassa olen aktiivisesti mukana ja toimin hallituksen sihteerinä. Kannustan kaikkia ammattiosastomme jäseniä perehtymään toimintaan ja osallistumaan yhteisiin tilaisuuksiin. Pidetään myös kaikki yhdessä huolta siitä, että opiskelijat ja uudet työntekijät informoidaan ja kannustetaan mukaan jäseniksi.
Vapaa-aikaani vietän pesiksen parissa. Tulin valituksi yhdeksi joukkueenjohtajaksi Kempeleen Kirin D-pojille, jonne poikani syksyllä siirtyi. Uusi seura ja uudet haasteet… mutta pysyypähän tämäkin rouva liikkeessä. Seuran toimintaan perehtyminen ja siinä mukana toimiminen tuovat hieman erilaista, mutta erittäin mielenkiintoista haastetta ja kokemusta arkeen.
Sinnitelläänpä yhdessä tämä pimeän syksyn vaihe pirteänä. Poltellaan kynttilöitä, mutta vain sieltä toisesta päästä, toivotaan lisää lunta, aurinkoisia säitä ja pikkupakkasia. Joulukin tulla jollottelee, joten samalla toivotan kaikille rentoa joulun odotusaikaa… siihen on enää kuukausi aikaa.
-Kristiina-
Kommentit
Lähetä kommentti