Aurinko paistaa pilvien välistä. Kello näyttää torstaina 5.5 melkein kuutta. Kaarran Oulaskankaan pihalle. Käyn vielä omalla osastollani tulostamassa osallistuja listan. Reissu on ensimmäinen mitä virkistystoimikunnan jäsenenä järjestän. Mukaan otan vielä kirjoitusalustan ja kynän, vaikka niitä on miljoona kassissa. Synnytys- ja naistentauti osastollamme on hiljaista. Muutama vauva tuhisee hoitajien vierellä omaa untaan. Hoitajan näpyttelevät yön touhuja koneelle. Minä häivyn odottamaan taksia ja neljää muuta lähtijää. Taksi tulee ajallaan, kuten oltiin sovittu. Huokaisen helpotuksesta, että yksi asia suoritettu. Taksimatka sujuu joutuisasti. Takapenkin tytöt kikattelevat aikaisemmille reissuille, minä suunnitelen tät reissua mielessä ja muistelen mitä piti vielä tehdä. Aurinko paistaa ikkunasta ja auton hurina saa väsyneeksi. Tekisi mieli nukahtaa. Limingan kohdalla lentää joutsenet motarin yli. Ollaan hyvin aikataulussa. Bussi lähtee Oysin pihasta klo 8. Pihassa odottelee ensimmäiset. Oivin kans mietitään, miten lähtijöiden tarkastus toteutetaan. Päädytään ottamaan nimet, kun hyppäävät bussiin. Osa vilahtaa takaovesta mutta saadaan oikea määrä lähtiöitä. Bussi starttaa hiukan aikaisemmin. Kertaan matkalaisille aikataulua. Perustin whatsappi -ryhymän, sillä saa kätevästi ryhmäviestit. Nekin säännöt kertaan. Iissä poimitan yksi lähtijä vielä mukaan.
Matkan edetessä hiki alkaa nousemaan pintaan. Huomaan aikataulun olevan melkosen väljä. Miten olinkin niin keskittynyt muuhun, etten hoksannut matkan olevan lyhyt. Oivi oli suunnitellut ruokailun Tornion ABC:lle klo 11. Kello näyttää puolta kymmentä ja ollaan Kemissä. Pikainen suunnittelu kuskin ja matkalaisten kanssa. Aikaistetaan ruokailua puolella tunnilla. Päädytään menemään kauppakeskukseen Rajalle, tuhlaamaan aikaa. No, toisaalta on parempi, että mihinkään ei ole kiire. Aurinko jatkaa porottamista. Ompa kuuma. Kesäinen fiilis nousee jokaisella. Kukin kuluttaa aikaansa Rajalla 30 minuutin ajan jonka jälkeen kaarretaan abc:lle lounaalle. Aikaisen herätyksen ja melkein hyvän matikkapään ansiosta lasken matkalaiset ihan miten sattuu. Välillä puuttuu yksi kyytiläinen ja toisella kertaa joku on liikaa. Jatketaan silti matkaa. Bussikuski ilmoittaa että Luulajaankin saavutaan hyvissä ajoin, todella hyvissä ajoin. Kiitos väljän aikataulun. Matka jatkuu ruotsin puolelle. Väsyttää. Laitan silmät kiinni, ihan vain hetkeksi. Takana on iloista väkeä. Osa nukkuu. Käytän jossain välissä silmiä auki. Ei mitään hajua missä ollaan. Välillä auto hypähtää ja herään sekunniksi. Lopulta herään kun bussi pysähtyy. Liikenne merkki kertoo Luulajaan olevan viis kilometriä. Nukuin siis tunnin. 122 km meni ihan hurahtaen. Olenkohan kuorsannut. Nukkunu suu auki. tai kuolannut… Luulaja vaikuttaakin isolta paikalta. Luulin sitä ihan onnettoman pieneksi pikku kyläksi. Hotelli johon majoitutaan näyttää laatikolta. Niiden hienojen 1900 luvun rakennuksien keskellä rakennus on orpo ja yksinäinen. Hyvä huumori ollu arkkitehdillä. Miten se onkaan tehty tuon näköiseksi. Takaa joku matkalaisista sanoo enää hotellin katolta puuttuvan Kelan lippu. Tosiaan. Aika ankea on.
Koska olimme hyvissä ajoin perillä, jännitettiin Oivin kanssa saadaanko vielä hotellihuoneet. Onneksi Oivi lähtee puhumaan Ruotsia respaan. Saatiin mukavasti huoneet etu ajassa. Osa sekoittaa huonejärjestystä ja lopulta mulla on kaksi tyhjää huonetta ja enttentennten otin toisen niistä. Onnekseni hoksaan että aurinko porottaa +20 hotellin ikkunasta. Avaan ikkunat ja huokaisen. Tunnin verran otan aurinkoa ja säikytän vastapäätä olevan 1900 luvun talossa olevan virastotalon väkeä heittämällä paidan päältäni. Alhaalla on Storgatan joka saa nimekseen ” Rotuaari”. Kävelykatu jossa vilisee väkeä. Kadun varrella on melkein samat kaupat kuin joka suomen kaupungissa. ”Rotuaarilta” kuuluu mukavasti soljuvaa Ruotsia. Harmittelen etten ole sitä koskaan oppinut niin hyvin. Iltasella suuntaan tutkailemaan kaupunkia. Jokainen on lähtenyt omille teilleen. Osa kauppoihin ja osa ties minne. Törmään väkeen Sprottibaarin terassilla, jossa mietitään, missä näkisi suomen peliä. Lopulta ei nähty missään. Tuskaa lievensi Ruotsin häviö ja Suomen voitto. Ilta jatkui jokaisella omalla väellä omalla tyylillä.
Huoneiden sekoittelu aiheutti itselleni pienen selvitystyön. En päässyt omaan huoneeseeni. Yritin saada respan Feliksitä uutta korttia mutta mikään ei täsmännyt. Onneksi sain huoneiden buukkauksen uusiksi. Edelleen mietin huonoa ruotsintaitoani. Ehkä pitää petrata. Lauantaina nousin ajoissa. Olin ajatellut viettää urheilun parissa päivää. Aamupalalla olin yksi neljästä, kello 7. Liityin kätilöiden joukkoon. Aira tuli hetkeä myöhemin. Vietettiin hidasta aamua. Aikoivat lähteä tutustumaan kauppoihin. Suuntasin aamupalan jälkeen salille. kylläpä olikin ihan mukavan virkistävä kokemus. Lauantain kului jokaisella omissa touhuissaan. Joku oli käynyt rannassa lenkillä osa oli kiertänyt kauppoja. Jotkut oli menneet bussilla ostariin. Kuulemma rekka olis pitänyt olla että saa tavarat hotellille. Lounasta syödessäni katselin ihmisä. Seurasin miten sosiaalisia ovat. Ei näkynyt kännyköitä tuijottelevia nuoria aikuisia. Nehän puhui toisille. Tässä olis opittavaa. Päivä vaihtui iltaan. En nähnyt juuri ketään meidän reissulaista. Itse siirryin huoneeseen lukemaan kirjaa ja sitä myöten unten valtakuntaan.
Lähtöpäivänä hiippailin jälleen ajoissa klo 7 hitaalle aamiaiselle. Sama aamukööri kokoontui pohtimaan työtä ja politiikkaa. Ikkunasta näkyi pilvinen taiva. Lupasivat lunta. Keskusteltiin Ikeasta mitä se meille tarjoaisi. Airan kans löydettiin tällainen yhteinen mielenkiinnon kohde. Ikean servetit. Niin hölmöltä kuin se kuullostaa, ja vielä niihin taiteltuihin. Niihin on niin mukava aamulla laittaa leipä päälle ja nätisti esille johonkin Ikean kauniiseen peltiseen tai lasiseen purkkiin. Ai että. Kello näyttää pian kymmentä. Bussi tulee hetken päästä ja porukka hivuttautuu respaan palauttamaan huoneitaan. Tarkistan vielä lähtijät bussissa. Kaikki koossa. Lähdettiin hyvissä ajoin. Kuski kertoo että Oulussa oli aamulla -6 ja lunta. Masentaa heti mennä kotimaan puolelle. Matkalla Ikeaan tulee niin maan perusteelliseseti lunta että laitan silmät kiinni ja nukun. Onneksi Ikean pihassa paistaa aurinko. Ja sekin menee piiloon ostosten jälkeen. Kaikilla mukana joku nyssykkä. lähinnä sinisiä kasseja. Kemin jälkeen sataa lunta. Puuttuu enää joululaulut. Puut on valkeat. Maa valkea. Tuleekohan kesä koskaan. Kesäloma alkaa muutaman viion päästä. Mietin pakoa Suomesta. Kiitän kaikkia matkasta. Toivottavasti jokainen on saanut viettää hidasta aikaa. Oulaskankaan väki jatkaa vielä tunnin verran kotiin. Meillä paistaa aurinko pilvetömältä ja kello on puoli kasi illalla. Huomenna töihin, en kyllä teidä mikä vuoro. Sen kerkeää katsoa ennenku nukahdan.
Olen Oulaskankaan kätilö. Päivi. Aloitin ammattiosaston hallituksessa varajäsenenä ja virkistystoimikunnan puheenjohtajana ja jäsenenä tammikussa 2017.
Kommentit
Lähetä kommentti