Siirry pääsisältöön

SAMASSA VENEESSÄ - Kesäkuun toimijabloggaus

Ajatuksia työhön Tehyn esimiespäiviltä
Toukokuun lopulla sain osallistua ensimmäistä kertaa Tehyn esimiespäiville Helsingissä. Sisältö osoittautui hyväksi ja monipuoliseksi. Kanssanne haluan jakaa niitä asioita, jotka itse koin tärkeimmäksi ja joiden oletan koskettavan kaikkia jäseniämme jollakin muotoa. Varsinaiset päivien luennot löytyvät Tehyn sivuilta
Kaikkihan pääsette tekemisiin lähiesimiestenne kanssa ja heidän osaamisensa vaikuttaa teidän työhönne. Tehy on ilmaissut kantansa hallitukselle sote-uudistuksessa; meillä on suurin henkilöstöryhmä eikä voi syntyä tilannetta, että hoitotyön johto puuttuisi. Me huolehdimme henkilöstön saatavuudesta, pysyvyydestä, osaamisesta ja resurssien käytöstä. Tekstissäni käytän suoloisen sekavasti lähiesimies ja osastonhoitaja termejä. Tekstini toivon herättävän ajatuksia, lisäävän dialogia kaikilla tasoilla sekä rohkaisevan Tehyläisiä edunvalvonnassamme.
Sehän on jo vanhan totuus että lähiesimies, osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja ovat puun ja kuoren välissä. Itsepä olemme osamme valinneet. Aiemmat painotukset työssämme henkilöstöjohtamisesta, kontrollista, roolimallista ja jopa hoitotyön kehittämisestä ovat ajan saatossa painottumassa yhä enemmän muutoksen, osaamisen johtamisen ja työhyvinvoinnin johtamiseen, joissa korostuvat kommunikoinnin ja viestinnän taidot. Muutos ja kehittäminen täytyy markkinoida henkilöstölle, ei kirosanana, vaan maailmana täynnä mahdollisuuksia. Osaamisen kehittäminen, joka on yksi tärkeimmistä osa-alueista muutoksessa, on tehokasta työkykyisyyden edistämistä.
Osastonhoitajan työn liiallinen arkinen kliininen painotus kostautuu vastuuyksiköissä huonona suunnitteluna, vaikka se houkuttaakin ja siitä saisi alaisilta suurinta kiitosta. Hieman vanhanaikaisena osastonhoitajana pidän kuitenkin äärimmäisen tärkeänä, että vastuuyksikön lähiesimiehellä on myös vankkaa substanssiosaamista. Sillä saatu respekti on aidoimmin ansaittua ja sen avulla pystyy varmimmin olemaan potilaiden ja alaistenkin puolella. Insinöörit ja tradenomit eivätkä edes diplomi-insinöörit ja ekonomit voi olla hoitotyön johtajia! Pätevien hoitotyön johtajien puute alkaa herkästi näkyä potilaiden ja asiakkaiden sekä myös hoitohenkilökunnan huonona kohteluna. Perinteiset ajatukset johtamisessa kontrollin ja hallinnan ihanteen malliin eivät nykyisin päde. Kysyn kuitenkin, miten osastonhoitaja voisi muka johtaa ilmapiiriä? Ei kai mitenkään. Korkeintaan dialogijohtamisen taidoin sitä voi ehkä johtaa muttei hallita. Se vaatii sietämistä ja moniäänisyyttä eikä sitä pidä pelätä. Suhteisiinkaan liittyvät asiat eivät ole, ainakaan teoriassa, ydinfysiikkaa. Perinteisestihän me ollaan jämäköitä, luotettavia asiajohtajia, josta osa toki säilyköön. Management by perkele!
Henkilöstöä pitää toki kuulla ja ottaa mukaan muutokseen ja sen suunnitteluun, muttei pidä turhaan rasittaa muutoksen suunnittelulla. Tarkoituksenmukaisuuskysymys on, missä vaiheessa ja kuinka paljon henkilöstö tulee mukaan suunnitteluun. Onko asioissa oikeasti kuultavaa. Sekin kerrottakoon, jollei ole. Osa muutoksista vain on tehtävä. Laillisuus- ja sopimusrajoista on huolehdittava. Johtajille ja alaisille maksetaan palkkaa eri asioista. Ihmisen voi pakottaa tekemään muttei haluamaan tehdä.
Käsitys siitä, että 20–40 henkilöä on sopiva määrä lähijohdettavia, vahvistui. Se korostuu ennen muuta työhyvinvointiin liittyvissä asioissa. Uudet varhaisen puuttumisen, puheeksi ottamisen ja osa-aikaisen työhön paluun, hyvän kohtelun ym. mallit ja velvoitteet edellyttävät, että lähiesimies tuntee sekä työntekijän että vastuuyksikössään tehtävän työn varsin tarkasti, jotta pystyy niitä soveltamaan. Kestämättömänä koen ajatuksen maxi-yksiköiden vastuista osastonhoitajille PPSHP:n lähiesimiestyön rakenteen suunnitteilla olevassa muutoksessa. Kuinka pirstoutuneesti hoitotyön johtajuudet voivat rakentua? Minä johdan taloutta ja sinä kehittämistä ja osaamista ja kollega henkilöstöä ja toinen prosessia ja kolmas, vai monesko se oli jo, työhyvinvointia ja sitten me sijaistamme toisiamm…huh! Tuon esimiesrakenteen muutoksen kanssa Tehy 707 saa olla tarkkana!  
Nauttikaamme kaikki ansaituista lomistamme! Samassa veneessä ollaan!

-Aira Lievetmursu, oh
Tehy ao 707 ry, esimiesjaosto

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

We Want You

Olen aloittanut ammattiosastomme nuoriso- ja opiskelijavastaavana ja olen miettinyt, miten voisimme parantaa hyvinvointiamme rajallisin resurssein. Mielestäni hyvään elämään kuuluu työn lisäksi kulttuuria ja sivistystä - tarvitsemme sosiaalista kanssakäymistä ja uusia kokemuksia.   Kysynkin, onko sinulla tulossa taidenäyttely? Harrastatko valokuvausta, kuorolaulua? Vai onko bändisi keikalla Oulun seudulla? Järjestätkö dj-keikan, nukketeatteriesityksen, runonlausuntaillan? Olet iältäsi vanha, nuori tai keski-ikäinen, opiskelija tai pidempään töissä viihtynyt? Me haluamme tietää tapahtumastasi. Voimmeko miettiä yhteistyötä ja vaikka markkinoida tapahtumaasi? Ehkä voisimme tukea jäsentemme osallistumista kulttuuritapahtumaasi. Kerro meille - olkaamme vahvempia yhdessä!   Terveisin, Tommi Kallioniemi ( tommikall(at)outlook.com)

Pelastusohjelma vai valojen sammutus?

Meillä on Suomessa ala, missä ihminen ei voi vaihtaa työpaikkaansa, vaihtaa alaansa, eikä osallistua perustuslain takaaman oikeuden mukaiseen työtaisteluun. Koulutettu hoitohenkilökunta saa sinivaloja seinille, banaaneja ja itsetulostettavia kiitoskortteja palkkioksi siitä työstä, mikä on todettu niin monen päättäjän suulla korvaamattomiksi huippuosaajiksi. Silti tämä arvostus ei näy tilinauhassa eikä sitä haluta korjata rahalla, vaan pakolla. Miksi päättäjät vihaavat niin paljon hoitajia? Tehy ja Super lakkoilivat kaksi viikkoa. Lakko maksoi työnantajapuolelle paljon. Sitä hoitovelkaa kurotaan vielä umpeen pitkään. Olisiko pitänytkin käyttää rahat hoitajien palkkoihin? Kahden viikon lakko osoitti sen, että hoitajien tekemää työtä ei pystynyt kukaan korvaamaan. Tarvittiin huippuosaajia, ja sellaiseksi ei taipunut edes saman erikoisalan lääkäri. Lakko uhkasi laajentua ja ruuvi kiristyä. Silloin perhe- ja peruspalveluministeri Linden totesi, että rahan sijaan annetaan raippaa. Hoita...

Miten me pärjätään?

Oman työkykynsä säilyttäminen ja jopa edistäminen on meille jokaiselle tärkeää. Kaikki me tiedämme, kuinka vaativaa aikaa me elämme. Meitä haastaa koronan lisäksi työvoimapula, organisaatiomuutos sekä ehkä myös tuleva sotemuutos. Arjessa työvoimapula on monelle se kuormittavin asia. Työsuojeluun tulee paljon viestiä vajaalla miehityksellä työskentelystä, monen yksikön hurjista kuormituksista sekä hankalista arjen tilanteista. Tuo kaikki altistaa potilasturvallisuuden heikkenemisen lisäksi myös työuupumukseen, kärsimykseen sekä ristiriitoihin työpaikoilla. On vaara, että negatiivisesta ilmapiiristä ja jopa sen lietsomisesta kärsivät myös he, joilla itsellä vielä muuten riittäisi kykyjä ja tarmoa. Huolestuttavaa on, että toiminnan kehittämiseen ja työhyvinvointiin jää arjessa niin vähän resursseja ja että nuo asiat jäävät liian kauas suorittajatason arkipäivästä. Vaarana on näkemys, että juuri meidän yksikköämme tämä aika kurittaa kaikista eniten ja yksiköiden välille muodostuu epätervet...