Heti alkuun haluan kiittää kaikkea siitä luottamuksesta, jonka sain pääluottamusmiesvaaleissa. Kaksi kautta eli kahdeksan vuotta on äärettömän pitkä aika. Se konkretisoitui nyt itsellekin , kun monet uudet hoitajakollegat olivat ihmetelleet, että kuka se Honkkis oikein on.. Eli onko siitä todellakin noin kauan, kun lopetin yököttämiset teholla? Ilmeisesti on, vaikka itse koen olevan sama nuori kuin silloin vuonna 2005.
Aikoinani päätin, että haluan olla kolme kautta tässä tehtävässä ja että sinä aikana pääsen tavoitteeseeni, jonka itselleni silloin kahdeksan vuotta takaperin asetin. Se tavoite ei ole kilpailukykyisimmät palkat - vaikka meillä ne on, verrataan sitten Nokian työttömiin insinööreihin, Oulun kaupungin kollegoihin tai muiden yliopistosairaaloiden vastaaviin. Oikeasti, meillä ei ole enää niin surkea ansiotaso, kuin se oli vuonna 2005. Vaikka eivät palkat edelleenkään ole sellaisella tasolla, että voisi joka viikonloppu käydä ostamassa stokkan herkusta sitä parasta Angus-härän sisäfilettä, tai voisi joka vuosi viedä perheensä Alpeille laskettelemaan.
Tavoitteeni ei ollut Suomen kenties parhaimmat paikalliset diilit, joita olen saanut olla rakentamassa alueluottamusmiesten sekä ammattiosaston hallituksen kanssa, kuten hälyrahakorvaus, keikkataksa, lisätyö (joka tätä kirjoittaessa on nyt siis jäähyllä), työaikapankki, leimaussäännöt, koulutusvapaat, TTH-käynnit-ei-korvattavia, kuntoutusten palkallisuudet, sädelomakompensaatiot, varallaolon sisällöt... joitain mainitakseen ja joista on tullut meille osin kait itsestäänselvyyksiä. Ikävä kyllä.
Päätavoitteeni ei siis ole mikään näistä, vaan tavoitteeni on ollut hyvinkin yksinkertainen: Päästä tekemään meidän taloon sellaisia työelämän pelisääntöjä, jotka mahdollistavat meidän - alamme parhaitten terveydenhuollon ammattilaisten - tehdä työtä luottaen ja nauttien. Ettei meitä voi kohdella epäoikeudenmukaisesti, ettei kukaan vallanhaluinen pikkupomo saa pönkitettyä omaa egoansa meidän selkänahalla eikä meillä oteta tehokkuutta tai tuloksellisuutta meidän juoksuaskelista, vaan meidän vaikuttavasta työstämme, jossa olemme himskatin hyviä.
Tämä tavoite on mielestäni viimeisen kahdeksan vuoden aikana hieman mennyt eteenpäin, kun katsotaan esimerkiksi miten pääsääntöisesti meillä kohdellaan työntekijöitä, vakituisia, määräaikaisia, raskaana olevia, kaikkia. Mielestäni meitä kohdellaan pääsääntöisesti hyvin, oikeudenmukaisesti ja me myös ymmärrämme oikeutemme ja uskallamme pitää siitä kiinni. Tämä ei ole sitä, että tasapuolisuus tarkoittaisi tasapäistämistä. Missä tämä sitten näkyy? Se näkyy siinä, miten asioita hoidetaan, kuinka paljon tai vähän meillä pitää enään tapella itsestäänselvyyksistä ja kuinka meitä kaikkia kuitenkin arvostetaan.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki olisivat hyvin, vaan meillä on edelleen paljon työsarkaa tässä tavoitteessani ja se työsarka ei tosiaankaan ole vain minun pääluottamusmiehenä, vaan se on meidän kaikkien henkilöstönedustajien, mutta myös meidän kaikkien jäsenten.
Itse aion arvioida tilannetta neljän vuoden päästä, eli kun seuraavan kerran valitaan pääluottamusmiestä, silloin kaudelle 2018–2021. Jos en ole tässä tavoitteessani onnistunut, on tähän tehtävään löydyttävä silloin uusi veturi. Jos taas olen päässyt edes hieman lähemmäksi, on minun hyvä palata omalle paikalleni: joko Teholle, tai jonnekin muualle, mistä se sitten löytyykään.
Kiitos siis kaikille! Muistakaa, että ilman teitä, en ole mitään enkä saa mitään tehtyäkään -meidän hyväksemme.
-Juha Honkakoski, pääluottamusmies TEHY PPSHP
Kommentit
Lähetä kommentti